Hae tästä blogista

torstai 25. lokakuuta 2018

9. päivä: Annikki härkätiellä Sierra de Gredosissa

Aurinko paistaa jo täydeltä terältä Sierra de Gredosissa kun Susivuoret pääsevät vihdoin liikkeelle. Auto jätetään kivimuurin ympäröivälle pihalle ja suunnaksi otetaan San Martín.  Annikin vastusteluista huolimatta Vilho alkaa kiertää helpoksi kuvattua lyhyttä kävelyreittiä vastapäivään eikä suostu aloittamaan patikointia naapurikylästä, josta sen on kerrottu lähtevän.

Annikin kävelymatkan aikana tekemä päätelmä siitä, että reittimerkinnät ovat niin sanotusti yksisuuntaisia, osoittautuu Vilhon kiukuttelusta huolimatta oikeaksi. Puuttuvien reittimerkkien vuoksi Susivuoret tulevat tekemään laidunmailla ylimääräisen lenkin. Annikki puolestaan kiukuttelee alkumatkasta sitä, että tie nousee niin jyrkästi. Hänellä on ylämäessä täysi työ pysyä painavine kameroineen ärtyneen Vilhon perässä.


Reitti Piedra Agudalle kulkee tosiaan kulkee aluksi maantien laitaa. Tiellä ei kuitenkaan ole liikennettä kunnes vastaan tulee lommoinen auto ja Susivuoret katsovat kauhuissaan kun kiväärein aseistautuneet miehet pysähtyvät aivan heidän kohdalleen.  Aseet osoittatuvat kuitenkin pitkiksi paimensauvoiksi ja miehet karjapaimeniksi. Toinen miehistä kehottaa Susivuoret kulkemaan taakseen tien oikeaan laitaan samalla kun edestä päin lähestyy lauma mustia nautoja joukossaan useita pakettiauton kokoisia härkiä. Kiiltävän mustat härät, lehmät ja vasikat ovat kuulemma alueen alkuperäisrotua Avileña Negra Ibérica ja niitä ollaan paimentamassa ylänkölaitumelta toiselle. Viimeisenä kulkeva, pelottavan suurin sarvin varustaunut härkä ei niin vaan suostukaan menemään laumansa perässä vaan jatkaa uhmakkaasti matkaansa lehmipaimenta ja Susivuoria kohti. Silloin paikalle ratsastaa ”oikea cowboy”, joka saa hevosensa selästä viheltäen koko lauman siirtymään kiltisti tieltä laitumelle.


Sierra de Gredos

Ei kommentteja: