Annikki ja Vilho ovat kummatkin innokkaasti nyökytellen kuunnelleet asiallisen espanjankielisen selostuksen vaikka kummallakaan ei ole hajuakaan kuka Valladolidin oma suurmies José Zorrilla oli miehiään. Siitä päätellen, että hänelle on jalkapallostadionin lisäksi omistettu kotimuseo ja teatteri ja kaikkea muutakin, Zorrilla ei tainutkaan olla Real Valladolidin pelaaja. Sitäkään Annikki ei tiedä, mitä Miguel de Cervantes Saavedra tai Cristóbal Colón puuhailivat Valladolidissa mutta näidenkin suurmiesten kotimuseo löytyy kaupungista. Yhteistä Zorrillan, Cervantesin ja Kolumbuksen kotimuseoille on se, että Susivuoret tuskin ehtivät tai edes viitsivät käydä yhdessäkään niistä.
Vilhon siirtäessä auton parkkihalliin, Annikki selaa vain pintapuolisesti saamansa esitteet ja turistikartan. Turistinähtävyyksiä tärkempää on selvittää se, missä tehtäisiin ruokaostokset pyhäinpäivän varalta. El Día de Todos los Santos on Espanjassa tärkeä pyhäpäivä, jonka vietossa yhdistyvät vanhat perinteet ja kaupallisuus. Haudoille vietävien krysanteemien lisäksi kaupoissa on tarjolla kaikenlaista Halloween-rekvisiittaa ja liikkeet ovat apteekkeja ja huoltoasemia myöten koristeltu kurpitsoin, lepakoin jne.
Haettuaan kaupasta iltapalaa ja pari mielenkiintoista Ruedan D.O.-alueen cava-pulloa, Susivuorilla on aikaa perehtyä asuntonsa mukavuuksiin. Se, että loma-asunnossa on ainakin joskus asuttu vakituisesti, on yleensä tae siitä, ettei siinä ole tolkuttomia pohjapiirustukseen, kodinkoneisiin, huonekaluihin ja muuhun varusteluun liittyviä epäkäytännöllisyyksiä. Näin tälläkin kertaa paria huteraa Ikean pöytälamppua lukuunottamatta. Susivuorten vanhan tutun, Vaillant-kanin ryhtyessä työhönsä eli kaasuboilerin alkaessa lämmittää asunnon pattereita, Annikki ja Vilho voivat viettää mukavan koti-illan teeveen ääressä. Sieltä kun tulee sopivasti monta jaksoa takavuosien suosikkisarjaa Los Serrano.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti