11. päivä: Annikki ja Vilho syövät hyvän aterian San Pedro de Rozadosissa

Susivuorten poistuessa liikenneympyrästä Aldeatejadan suuntaan, Salamancan kaupunki loppuu kuin seinään. Maaseutu peltoineen ja lampaineen alkaa välittömästi ilman esikaupunkeja ja lähiöitä. Aurinkokin alkaa taas paistaa kun Annikki ja Vilho saapuvat parinkymmenen kilometrin päähän Salamancan keskustasta olevaan San Pedro de Rozadoksen kylään. Sen kapealta kujalta löytyy vanha kivitalo ja Hotel Rural Carretera VII. Annikin käydessä paikan vastaanottossa, joka on itse asiassa baaritiski, selviää, ettei kylässä ole kahta hotellia. Karttaohjelmiin merkitty ”toinen” hotelli tarkoittaa yhden ja saman laitoksen toista ovea. Maalaishotellin emäntä neuvoo Vilhoa ajamaan korttelin ympäri ja parkkeeraamaan auton kiviaidan viereen. Siitä Susivuoret pääsevät matkalaukkuineen suoraan hotellin yläkertaan, jossa heidän huoneensa on.

Hotellihuone on suurempi kuin kuvissa näytti ja kun sinne on tuotu patterikin lämpöä tuomaan, Susivuoret ovat tyytyväisiä edellisenä päivänä nopeasti tekemäänsä majapaikan valintaan. Äänieristys hotellin seitsemän huoneen välillä ei ole kummoinen mutta tuskinpa patikoinnin väsyttämät eläkeläiset jaksaisivat meluta yöllä. Ainakin osa hotellin puolesta tusinasta muusta asukkaasta taitaa olla pyyhiinvaeltajia matkalla Santiago de Compostelaan. San Pedro de Rozados on nimittäin Vía de La Plata -pyhiinvaellusreitin varressa.

Annikilla ja Vilholla on mielessään maallisemmat kohteet Annikin kuultua, että hotellissa on jo iltapäivällä mahdollisuus ruokailuun. Nälkäiset Susivuoret astelevat sisäpihan kautta hotellin baariin, josta heidät ohjataan verhon taakse peremmälle. Vaatimattomaan  baarilounaaseen varautuneet Susivuoret istutetaankin komean ruokasalin ikkunapöytään. Annikki käy tutkimassa salin perällä olevat viinihyllyt ja löytää sieltä ilokseen punaviinipullon, jonka etiketissä komeilee jänis. Susivuoret ovat kuitenkin yksinkertaisesti tilanneet lasilliset punaviiniä lukematta viinilistaa ja heille kaadetaan alueen DO-viiniä, Toroa pullosta, jonka etiketissä on haukka.

Viini on hyvää ja sopii erittäin hyvin yhteen Susivuorten saaman pääruoan kanssa.  Annikki ei juuri milloinkaan tilaa ravintolassa pihviä. Useimmissa Euroopan maissa kunnon pihvin saadakseen kun pitäisi joko mennä huippukalliiseen ravintolaan tai löytää aito argentiinalainen paikka varautuen syömään hillitön määrä lihaa. Espanjan härkämailla halvassa perhehotellissakin voi saada erinomaisen, parillalla oikeaoppisesti puolikypsäksi paistetun pihvin kuten Susivuoret nyt. Annikin ja Vilhon mehukkaiden solomillon  ja entrecôten lisäksi suurilla lautasilla on rapeita perunakiehkuroita ja kokonaisina paistettuja pieniä vihreitä chilipaprikoita. Ateria on niin hyvä ja täyttävä, että Annikki kieltäytyy suklaajälkiruoasta ja tilaa sitä kevyemmäksi olettamansa Arroz con lechen. Tämä Espanjassa tavanomainen riisijälkiruoka osoittautuu riisipuuroksi, jossa on vähän enemmän sokeria kuin suomalaisessa joulupuurossa.

Annikkia alkaa lounaan jälkeen ramaista niin, että hän jää huoneeseen lepäämään Vilhon käydessä pienellä kävelylenkillä. Päiväunista ei kuitenkaan tule mitään sillä Annikin inhoama Microsoft on mennyt omin päin päivittämään iPadiin ladatun  tekstinkäsittelyohjelman sillä seurauksella, että koko ohjelma on mennyt jumiin. Annikin manaillessa iPadinsä kanssa, Vilho palaa innoissaan kävelyltä mukanaan pari suoraan puusta poimimaansa saksanpähkinää.