2. päivä: Huvilaelämää El Parque Arqueológico de Carranquessa

Fuenlabrada ja kaupunkimainen asutus jäävät saman tien taakse kun Susivuoret kääntyvät liikenneympyrästä pikatielle. Vilho kitisee, että taas ollaan menossa jonnekin peräkylään ilman, että tiedetään, mitä siellä on nähtävää. Annikki kehottaa Vilhoa vain kiltisti seuraamaan autonavigaattorin ohjeita. Perillä Carranquessa selviäisi minkälainen nähtävyys siellä on. Se, että Carranquen kylän läpi vievällä reitillä on selvä opastus arkeologiseen puistoon viittaa siihen, että Susivuorten matkakohde on vähän muutakin kuin kivikasa kesantopellolla. Tosin sellaisiakin paikkoja Susivuoret tapaavat käydä tutkimassa.

Annikiltakin alkaa loppua usko oikean nähtävyyden olemassaoloon kun kylän jälkeen tie vie autiolle maaseudulle. Noin viiden kilometrin ajomatkan jälkeen tien laidassa on kuin onkin iso parkkipaikka ja kaksi bussia. Susivuoret jättävät autonsa muuten tyhjälle parkkipaikalle ja lähtevät bussien tuomien esikouluikäisten lasten perässä kävelytietä alas Guadarrama-joen ylittävälle sillalle, josta on enää lyhyt kävelymatka El Parque Arqueológico de Carranquen lippukassalle.

Annikin ostaessa pääsyliput, museovirkailija kertoo, että arkeologisessa puistossa on kolmen rakennuksen jäänteet ja tärkein niistä on roomalainen huvila. Susivuoret kiertävät tunnollisesti katsomassa ensin palatsiksi nimetyn rakennuksen rauniot. Kaksikieliset opaskyltit kertovat, että kysessä on alunperin roomalaisaikainen hallintorakennus, jonka koristeluun on tuotu lähes 40 erilaista marmoria Tunisiasta, Egyptistä, Italiasta, Kreikasta ja Turkista asti. Palatsissa on monta rakennuskerrostumaa ja yhdessä marmoripylväässä on arabiankielistä tekstiä muistona maurien valtakaudelta. Pienessä mausoleumissa ei taas ole paljon näkemistä ja sen sijaan Susivuoret keskittyvät tutkimaan kanien kuivaan maaperään kaivamia koloja ja taivaalla lentäviä haikaroita.

Puiston pääkohde on vasta vuonna 1983 sattumalta peltotöiden yhteydessä löydetyt roomalaisen huvilan jäänteet. Hulppea, mosaiikein koristeltu 1600 neliömetrin kokoinen huvila on saanut nimekseen Villa de Materno koska tämä henkilönnimi löytyy yhdestä huvilan makuuhuoneiden mosaiikista. Las Metamorfosis -mosaiikkisarjan ohella huvilan hienoimpia mosaiikkeja on sinisävyinen El mosaico de Océano. Meriaiheinen mosaiikki suihkulähteen pohjalla on varmasti ollut upea virkistävä elementti paahteisessa sisämaassa sijaitsevassa rakennuksessa. Vilhon tutkiskellessa 300-luvulta peräisin olevien mosaiikkien omintakeista tyyliä, Annikki pohtii kuinka paljon Materno Cinegiolla on täytynyt olla henkilökuntaa palveluksessaan. Pelkästään puutarhureita ja siivojia on tarvittu vähintään tusina. Palvelijoita ja orjia on ollut myös keittiö- ja lämmityshommissa ja tietysti myös huvilan mailla harjoitettu viininviljely on vaatinut työvoimaa. Hienon huvilan lisäksi paikalla on täytynyt olla vaatimattomiakin asuinrakennuksia, Annikki päättelee.

El mosaico de Océano, Villa Romana de Materno