Valdepeñasin viiniviljelmiä
Annikista liikenne länteen menevällä päätiellä on hämmästyttävän hiljaista. La Manchasta Extremaduran puolelle päästäessä tiellä ei näy juurikaan muita autoja kuin Portugalin suunnasta tulevia tai sinne meneviä rekkoja. Annikki kummastelee myös sitä, ettei tiellä ole opaskylttejä Guadalupen suuntaan. Onhan Guadalupen luostari tärkeä pyhiinvaelluskohde. Navigaattorin opastamana Susivuoret kuitenkin löytävät tien, joka johtaa rinnettä ylös kylään. Sinne vie myös pyhiinvaeltajien kävelyreitti, joka risteää useaan kertaan autotien kanssa. Sateiseksi muuttuneessa säässä ei näy ensimmäistäkään pyhiinvaeltajaa ja kylän isolla parkkipaikalla ei ole kuin pari autoa.
Annikin ja Vilhon on avattava sateenvarjonsa kun he lähtevät kävelemään kohti Real Monasterio de Nuestra Señora de Guadalupea. Kuningas Alfonso XI:n 1300-luvulla perustama, nykyään fransikaaniveljeskunnan hallussa oleva suuri luostari on komea näky kylän korkeimmalla paikalla. Susivuoret ovat luostarin pääportilla sopivasti pari minuuttia ennen puoli neljää, jolloin luostari avaisi ovensa matkailijoille.
Real Monasterio de Nuestra Señora de Guadalupe
Vasta kun Annikki on ostanut pääsyliput ja Susivuoret on komennettu espanjalaisten eläkeläisten mukana jonoksi odottamaan sisäoven avaamista, Susivuorille selviää, että luostariin pääsee tutustumaan vain oppaan johdolla. Pakotien sulkeutessa selän takana, Susivuorten on kierrettävä kaikki klausuurin ympärillä olevat salit, joissa on esillä mm. komeasti kirjailtuja messukasukoita ja käsin kuvitettuja kirjoja menneiltä vuosisadoilta. Luostarin maalauskokoelmaan kuuluu muutama kiinnostava El Grecon työ kuten versio taiteilijan suosimasta aiheesta La Coronación de la Virgen. Annikki huomaa salissa myös pienen Francisco de Goyan maalauksen. Luostarin Sacristíassa on puolestaan useita Francisco de Zurbaránin maalauksia.
Susivuorten helpotukseksi opas ei jaarittele turhia vaan espanjankielinen selostus keskittyy oleelliseen. Ennen kierroksen loppuhuipennusta päästään aarrekammioon, jossa on reliikkien lisäksi esillä luostarin kuulun madonnapatsaan kruunuja ja viittoja ja muita aarteita, joissa kaikissa on huikeat määrät kultaa, hopeaa ja jalokiviä. Aarrekammiossa käynnin jälkeen opas jättää Susivuoret ja eläkeläisporukan luostarin munkin hoiviin, joka johdattaa heidät portaita ylös pieneen, Lucas Jordánin eli Luca Giordanon maalusten koristamaan saliin. Sieltä johtavan kapean, lyhyen käytävän päässä munkki kääntää esiin La Virgen de Guadalupen. Kuulu, tummaa seetripuuta oleva Neitsyt Madonnan patsas on nyt puettu kultaa ja hopeaa säkenöivään kruunuun ja kirjailtuun vihreään viittaan. Munkki siunaa pienempää Madonnan kuvaa suutelemassa käyvät uskovaiset mutta Annikki ja Vilho eivät nyt liity jonon jatkoksi.
Opastettu kierros luostarissa kesti tasan tunnin ja sen päätteeksi Susivuoret käyvät vielä luostarin kirkossa. Neitsyen alttari on nyt käännetty kirkkosaliin päin ja valaistu Guadalupen Neitsyt katselee eteensä polvistuvia uskovaisia ja muita kännykkäkuvia ottavia ylhäältä kirkon pääalttarista.
La Virgen de Guadalupe
Susivuorilla on edessä vielä noin 130 kilometrin ajomatka seuraavaan majapaikkaansa. Tyhjällä tiellä matka taittuu mukavasti kun sadekin lakkaa päästessä Sierra de Guadalupelle. Méridan kaupunkia lähestyttäessä Annikki huomaa pellon, joka on aivan täynnä kurkia. Kurki taitaa ollakkin Extremaduran nimikkolintu ja Pohjolasta tänne tulee talvehtimaan peräti 75 000 lintua. Sammakoita tai hyönteisiä ei näillä dehesoilla ja sierroilla ole kurkiparville tarjolla vaan ne syövät talvisin etupäässä tammenterhoja.
Tammi- ja oliivilehtojen ohella Méridaan idästä tulevan tien laidalla on vähän väliä vihannes- ja hedelmätukkuja. Kesän kuumuuden vaalean keltaiseksi kärventämällä seudulla toimii ilmeisesti hyvin keinokastelu. Vettä viljelmille saadan vuorilta virtaavan veden täyttämistä jokien embalse-altaista.
Annikin vuokraama asunto Méridassa on kaupungin laidalla pientä puistoa vastapäätä. Koska lähikaduilta löytyy helposti parkkipaikkoja, Susivuoret kieltäytyvät mahdollisuudesta käyttää talon parkkihallia. Sitä paitsi oman parkkipaikan käytöstä perittävä 10 € vuorokaudessa on Annikista turhan korkea hinta asunnon kohtuulliseen vuokraan nähden. Vilho siis pysäköi auton appelsiinipuun alle kadun varteen ja Susivuoret asettuvat kolmeksi vuorokaudeksi taloksi Extremaduran pääkaupunkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti