12. päivä: Susivuoret tekevät sienalaisen visiitin Salamancaan

Annikki on nukkunut koko yön kuin murmeli huolimatta siitä, että hotellin ruokasalissa on juhlittu pikkutunneille asti. Paikallisten eläkeläisten kovaäänisin ilakointi päättyi jo puolenyön maissa mutta muutama pappa kuulemma jatkoi juhlia aamuneljään. Myöskään kylmänä ropissut sade ei häirinnyt Annikin unta ja hän on virkeänä hoputtamassa Vilhoa aamiaiselle. Muun perheen ollessa sunnuntaivapaalla, majatalon emäntä hoitaa aamupalan valmistuksen ja tarjoilun. Vaikka Susivuoret eivät ilkeä liikaa juoksuttaa jalkansa loukannutta rouvaa keittiön ja baarin välillä, he saavat runsaan ja maukkaan aamiaisen. Susivuorten lopetellessa toisia maitokahvejaan, aamiaiselle saapuu toinenkin pariskunta. Muut hotellivieraat ovat lähteneet jatkamaan matkaansa jo aamuseitsemältä.

Vilhon raapiessa jäätä auton tuulilasinpyyhkimistä, Annikki käy maksamassa pienen, yöpymisestä aamiaisineen ja eilisestä päivällisestä kertyneen laskun. Hyvin ravitut ja levänneet Susivuoret ovat valmiit uuteen yritykseen nähdä Salamancan katedraali.

***

Sunnuntaiaamu onkin hyvä aika tehdä pikavierailu Salamancan historialliseen keskustaan. Sivukadulta löytyy helposti ilmainen parkkipaikka, josta on vain muutaman korttelin kävelymatka vuonna 1134 perustetun yliopiston vanhimmille rakennuksille. Salamancan yliopisto taitaa olla maailman kolmanneksi vanhin yhä toimiva yliopisto Bolognan ja Oxfordin jälkeen. Annikki muistaakin erään entisen kollegansa olevan Salamancan yliopiston kasvatti.

Komeiden yliopistorakennusten välistä Susivuoret pujottelevat kaupungin katedraalille. Pari sataa vuotta kestäneen, 1500-luvun alussa aloitetun rakentamisen tulos eli aamupäivän auringon valaisema La Catedral de la Asunción de la Virgen on komea näky. Tämän mahtavan La Catedral Nuevan eli uuden katedraalin kupeessa on sitä 400 vuotta vanhempi ja huomattavasti pienempi La Catedral Vieja de Santa María. Annikki ja Vilho tutkivat huolella uuden katedraalin fasadin mielikuvituksellisia veistoksia ja Vilho löytääkin välittömästi  La Puerta de Ramosin kaaresta El Astronautan. Vuonna 1992 tehty astronauttiveistos sulautuu vaivatta satoja vuosia vanhojen pyhimysten ja mytologisten eläinhahmojen sekaan.

Salamanca on muuten ensimmäinen etappi tällä  Susivuorten matkalla, jossa he törmäävät ulkomaalaisiin matkailijoihin. Tähän asti, aina Guadalupea ja Méridaa myöten Susivuoret ovat itse olleet ainoat vierasmaalaiset turistit mutta Salamancan katedraalin edustalla on ryhmä saksalaisia eläkeläisiä.

Annikki ja Vilho kiertävät vielä vanhan katedraalin ja La Casa Lisin eli El Museo de Art Nouveau y Art Décon ohi Tormes-joen rantaan vilkaisemaan sen ylittävää roomalaista siltaa. Sillan pielessä seisoo sitä paljon vanhempi vettonien El Toro - Verraco. Silta ja kivihärkä ovat molemmat kuvattu Salamancan kaupungin vakuunaan.

Salamancassa on meneillään iso liikuntatapahtuma ja katedraaleilta tulee alas rantatielle tasaiseen tahtiin juoksijoita numerolaput rinnassaan. Nopeimpien juoksijoiden jo käännyttyä takaisin Plaza de la Concordialle, rantatie täyttyy kävelijöistä ja Annikille selviää, että kysymyksessä on La Marcha contra el cáncer. Koko Salamanca mummoja ja pikkuvauvoja myöten  näyttää olevan marssimassa syöpää vastaan. Susivuoret  kävelevät hetken iloisen joukon mukana kunnes heidän tiensä erkanee pikkukadun suuntaan, jonne he jättivät autonsa.

Salamancassa olisi hyvin voinut viettää useita päiviä kierrellen sen kauniissa vanhassa kaupungissa. Maantie kuitenkin kutsuu Susivuoria ja Salamanca pääsee samalle listalle kuin Aachen ja Siena eli pikavisiittikaupungeiksi, joissa Annikki ja Vilho toivovat vierailevansa toisenkin kerran.