Hae tästä blogista

torstai 25. lokakuuta 2018

8. päivä: Sierra de Monfragüesta Sierra de Gredosiin

Ennen toista käyntiään Plasencian isossa supermarketissa, Annikki käy hakemassa sen sisäänkäynnin edessä olevan baarin tiskiltä maitokahvit ja ison palan kuohkeaa tortillaa. Tästä kakkosaamiaisestaan virkistäytyneinä Susivuoret jaksavat hoitaa kauppareissunsa ja lähteä taas autonperä täynnä viinipulloja ja tapaksia takaisin maantielle.

Se, että Plasenciasta pohjoiseen menevä tie on täysin tyhjä, ei ole Susivuorille enää yllätys. Vilho saa ajella rauhassa omaa hidasta vauhtiaa Annikin laskiessa karjalaitumien yllä liiteleviä isohaarahaukkoja. Extremadurasta Castilla y Leónin puolelle päästyä laitumilla ei enää näy lampaita vaan härkiä. Sierra de Béjarissa Annikki huomaa kyltin, joka osoittaa La Covatillan hiihtokeskuksen olevan 15 kilometrin päässä. Lunta ei pyöreälakisilla rinteillä vielä ole ja suksivuokraamo on kiinni.


El Parque Nacional de Monfragüe

Susivuorten pitäessä pientä taukoa tien laidassa, he pääsevät ensimmäisen kerran lähituntumaan paikallisten härkien kanssa. Annikki palaa kiireen vilkkaa autolle tajutessaan, että hänen ja lähestyvien sarvipäiden välissä ei olekaan mitään aitaa. Suuret, kermanväriset härät eivät onneksi ole kiinnostuneita autoonsa paenneista Susivuorista ja kaksikomme pääsee rauhassa jatkamaan matkaansa.

El Barco d Ávilassa tie ylittää Tormes-joen ja edessä on komea linna 1100-1300-luvuilta. Vilho huomaa myös kauniin kivisillan samalta ajalta. Susivuoret eivät jää sen tarkemmin ihailemaan parin tuhannen asukkaan pikkukaupungin tai oikeastaan kylän nähtävyyksiä vaan jatkavat pysähtymättä matkaansa Sierra de Gredosin ytimeen Río Tormesia seuraten.


Barajas de Gredosissa Annikin on taas tartuttava puhelimeensa, jotta Susivuoret löytävät perille majapaikkansa. Sen ystävällinen emäntä käy isänsä tai appiukkonsa kanssa hakemassa Susivuoret Annikin valitsemalta maamerkiltä kylän hotellin edestä ja parin minuutin päästä he ovatkin Casa Rural La Curvan pihassa.

Annikin ja Vilhon seuraavan kolmen yön asumus on erittäin mukava huoneisto isäntäväen asuttaman talon alakerrassa. Emäntä esittelee enimmäkseen espanjaksi asunnon varustuksen, johon kuuluu korillinen polttopuita. Ison, yhdistetyn keittiön ja olohuoneen nurkassa on nimittäin komea avotakka. Vilho ei kuitenkaan ala takkaa lämittää vaan menee pihalle nauttimaan auringon lämmöstä. Auringon alkaessa laskea ja ilman jäähtyessä,  Annikkia alkaa palella ja  ramaista.  Hän vääntää asunnon tehokkaan lämmityksen päälle ja linnoittautuu makuuhuoneeseen iPadinsä ääreen. Vilho sen sijaan on virkeä vapauduttuaan autonkuljettajan työstään ja lähtee kävelylle viereiseen vähän isompaan kylään Navarrendo de Gredos.


Ei kommentteja: