2. päivä: Autovía de los Viñedos — Toledon ohi Valdepeñasiin

El Parque Arqueológico de Carranquesta Susivuorten matka jatkuu kohti Toledoa. Kukkulan laella oleva kaupunki linnoineen ja katedraaleineen näkyy komeasti Tajo-joen toisella puolella kulkevalle ohitustielle ja Annikki ja Vilho alkavat yhteen ääneen muistella taidenäyttelyä, jonka he vuosia sitten kävivät katsomassa Toledossa. Näytteillä olleet El Grecon viimeisten vuosien maalaukset tekivät Susivuoriin suuren vaikutuksen. Annikki taisikin pari viikkoa sitten keskustella näkövammaisten parissa työskentelevän taideasiantuntijatuttavansa kanssa El Grecosta. Annikki nimittäin arvelee, että El Grecon maalaustyylin kehittymiseen aikaansa edellä olleen, impressionismia enteilleen kolorismin suuntaan on vaikuttanut vanhentuneen taidenmaalarin heikentynyt näkö.

Toledo hienoine muistoineen El Grecosta ja damaskointitekniikalla tehdystä pillerirasiasta, joka Annikilla on yhä mukana käsilaukussaan, jää nopeasti taakse kun Vilho kiihdyttää Autovía de los Viñedosille. Castilla - La Manchan maakunnan viinitarhojen tie vie Susivuoret Valdepeñasin kaupunkiin. Maisemat Madridista etelään vievältä tieltä ovat Annikista vähän yksitoikkoisia. Auringon keltahaarmaiksi paahtaneilla rinteillä on kuitenkin siellä täällä vanhoja tuulimyllyjä muistuttamassa maakunnan kuuluisimmasta romaanikirjailijasta ja hänen luomistaan hahmoista.

Toledo Autovía de los Viñedosilta nähtynä

Annikki ei ole parista yrityksestään huolimatta koskaan lukenut Miguel de Cervantes Saavedran maailman ensimmäiseksi romaaniksi tituleerattua El ingenioso Hidalgo don Quijote de la Manchaa loppuun asti. Tuskin hän on sivistymättömyydessään täysin yksin; onhan teoksen tunnetuin kohtaus kirjan 1300-sivuisessa painoksessa jo sivulla 40!

Valdepeñasin viinialuetta lähestyttäessä El Quijoten hallitsemat laitumet vaihtuvat viinitarhoihin. Vaikka Annikki ei tunnustaudu Espanjan bulkkipunaviinien ystäväksi, hän tunnistaa parikin matkan varrelle osuvaa viinintuottajan nimeä kuten Señorio De Los Llanos. Tuhansia litroja viiniä  vetävät terästankit ohitettuaan  Vilho ajaa alikulkutunneliin, jonka seinät ovat Annikkin hämmästykseksi kuvioitu Piet Mondrianin neliöin. Sitten ollaankin aivan Valdepeñasin pikkukaupungin keskustassa, jossa on  Susivuorten seuraava majapaikka.

Vilho jää kadunlaitaan parkkeerattuun autoon odottamaan Annikin käydessä kirjautumassa entisissä pankin tiloissa toimivaan hotelliin. Vastaanotossa työskentelevä vanhahko herra selostaa Annikille hauskasti tietokoneen hiirtä apunaan käyttäen, kuinka hotellin parkkihalliin tulee ajaa. Annikkia huvittaa kun mies  kehuu  samalla hänen kielitaitoaan. Annikin puhuma espanja on kyllä taantunut kielioppivirheitä  viliseväksi italiansekaiseksi  matkailuespanjaksi mutta hän osaa vakuuttavasti täräyttää r-kirjaimen kertoessaan, että ”Vilhomobiili” on Opel Corsa. Sitä paljon isompi auto ei mahtuisikaan parkkihallin kapeasta ja matalasta oviaukosta sisään.

Castilla y La Mancha