5. päivä: Trianan baareissa - Hymni Andalucialle

Tiistainakin Susivuoret ovat aivan liian laiskoja mennääkseen johonkin Sevillan museoista tai muista nähtävyyksistä. Vilho pitää Sevillan maratonia niin hienona ja hyvin järjestettynä tapahtumana, että on aika todennäköisyyttä, että Susivuoret tulevat käymään Sevillassa kolmannenkin kerran. Silloin kyllä suunnitellaan matkaohjelma vähän paremmin etukäteen ja käydään vaikka Alcázarissa, Annikki ja Vilho vakuuttavat kuin yhdestä suusta.

Muakavasti Susivuorten tämänkertainen Sevillan matka sujuu ilman sen kummempaa ohjelmaa. He kiertelevät aamupäivän Trianassa ja käyvät kaupassa hakemassa kotiinviemisiksi finoa ja Annikin lempijuomaa manzanillaa. Ne kun eivät täällä maksa juuri mitään.

Tavaksi muodostuneiden päiväunien jälkeen Susivuoret pakkaavat laukkunsa huomista kotiinpaluuta varten ennen kuin lähtevät viimeiselle iltakävelylleen Trianaan. Aivan sattumalta he päätyvät samaan tapasbaariin, josssa he kävivät yli kymmenen vuotta sitten. Annikki tunnistaa perimmäisen salin azuelot ja Vilho muistaa, että kotona keittiössä olevassa Vilhon tekemässä taulussa, jossa on Susivuorten matkoilla baareista kerättyjä sokeripusseja, on tästä  Bar Olivasta napattu sokeripussi. Kuten edelliselläkin käynnillä, Bar Olivassa on ystävällinen palvelu ja hyvät tapakset. Erityisen hyvää on Vilhon syömä klassikkoannos Cola de buye.

Ennen nukkumaan menoa Susivuoret pistäytyvät vielä lähibaarissaan. Kahden euron lasillinen Riojan punaviiniä on siellä niin hyvää, että baaritiskin ääressä istuvat Susivuoret tilaavat sitä toisetkin lasilliset. Pieni baari on tänä iltana täynnä eläkeläisiä, jotka Susivuorten lailla seuraavat sivusilmällä takaseinän on isossa tv:ssä pyörivää peliä. Se, että Espanyol yllättäen voittaa Real Madridin 1-0, saa itsekseen baaritiskillä istuvan papan raivoistumaan. Mummot ihmettelevät kovin miehen käytöstä ja myrskyisää poistumista baarista. Täällä kun ei kannateta Madridia vaan kaupungin omia joukkueita kuten eräs papoista Susivuorille kertoo yksilöiden ketkä baarin asiakkaista ovat Betin (Real  Betis) ja ketkä Sevillan kannattajia.

Kanta-asiakkaiden pyynnöstä baarinpitäjä panee teeveehen pyörimään videon, jossa  legendaarinen flamencolaulaja Rocío Jurado esittää  El Himno de Andalucian.  Silloin Susivuorillekin selviää, että tänään on Andalucian kansallispäivä. He eivät kuitenkaan jää sitä erityisesti juhlimaan vaan lähtevät ennen eläkeläisiä ajoissa nukkumaan sillä huomenna on edessä karu paluu koti-Suomeen, jossa talvella ei ole juuri juhlimista.

4. päivä: Annikki ei palaa Sevillan nähtävyyksille vaan tapaksia syömään

Maanantaina on jälleen lämmin päivä Susivuorten kävellessä Puente de Trianaa pitkin Sevillan vanhaankaupunkiin. Siellä he päätyvät väistämättä almohadien 1100-luvun moskeijan paikalle  1400-luvulla rakennetulle katedraalille Catedral de Santa María de la Sede. Goottilainen katedraali ja sen kuulu kellotorni La Giralda ovat kieltämättä komeita mutta kerran sisällä katedraalissa jo käytyään, he katselavat sitä sekä moskeijan ajalta peräisin olevaa El patio de los Naranjosia vain ulkoapäin. Sama juttu on El Real Alcázarin ja Torre del Oron kanssa. Kiehtovassa Alcázarissa Annikki olisi kyllä halunnut vierailla toistamiseen mutta juuri nyt päiväunet houkuttelevat nähtävyyksiä enemmän. Niinpä Susivuoret jättävät taakseen Kultaista tornia ympäröivät, samalla kertaa kukkivien ja hedelmiä kantavien mandariinipuut ja kävelevät Guadalquivirin rannan kävelyreittiä pitkin takaisin Puente de Trianalle.

Illalla sää muuttuu epävakaiseksi ja Susivuorten on otettava sateenvarjonsa mukaan lähtiessään illalliselle. Kovin kauaa he eivät ruokapaikkaa etsi vaan menevät lähellä olevaan Casa Carlokseen tutkittuaan hetken sen ovenpielessä olevaa tapaslistaa. Tapakset ovat se, mitä Sevillassa syödään ja niitä Susivuortenkin pöytään kohta kannetaan. Katkaravuista pitävä Annikki tilaa tapansa mukaan aina annoksen (ración) Gambas  de ajillo ja sitten yksi tai kaksi muuta tapasta. Tällä kertaa mainioksi valinnaksi osoittautuvat paahdetut, hunajalla silatut munakoisoviipaleet. Viinilasillisten ja tapaksien ääressä Susivuoret katsovat telkkarista muiden samalta puolenruokasalia pöytänsä valinneiden kanssa ensimmäisen puoliajan pelistä Levante - Real Betis. Sevillan kakkosjoukkue tekee voittomaalinsa jo ennen taukovihellystä ja Susivuoret eivät jää katsomaan maalittomaksi osoittautuvaa toista puoliaikaa vaan lähtevät juomaan lasillisensa manzanillaa Jamon-supermarketista illansuussa hakemastasi pullosta asunnolleen.

3. päivä: Susivuorten urheilupäivä: Zürich Maratón de Sevilla & Estadio Ramón Sánchez Pizjuán

Kello ei ole sunnuntaiaamuna edes puoli seitsemää kun Annikki tuo pöytään illalla puristamansa appelsiinimehulasilliset. Näin varhain Annikki ei pysty juomaan ja syömään juuri muuta ja hän tekeekin sämpylästä ja vuohenjuustosta itselleen eväsleivän. Vilho sen sijaan syö tukevasti sekä leipää että tortillaa. Se on hyvä sillä edessä on energiaa vaativa monen tunnin juoksu-urakka.

Sää on sen verran pilvinen, että aamu ei ole yhtä kylmä kuin edellisenä päivänä. Sen verran viileää ennen auringon nousua kuitenkin on, että ohuet käsineet ja kaulahuivi ovat tarpeen. Susivuorten taivaltaessa Ronda de Triana -katua pitkin pohjoiseen kohti Estadio Olímpico de la Cartujaa kohti, vastaan tulee parikin nuorta seuruetta, jotka ovat vasta lopettelemassa baarikierrostaan. Muuten Trianan ja varsinkin yliopiston laitosten ja toimistorakennusten Isla de la Cartujassa on hyvin hiljaista.

Stadionia lähestyttäessä Annikki ymmärtää miksi Sevillan maraton starttaa Cartujasta eikä vanhasta kaupungista. Lähtöalueella on kova tungos eikä Annikin kannata yrittää sattaa Vilhoa tämän ”lähtökarsinaan” asti. Hänellä on itsellään täysi työ päästä väenpaljoudessa takaisin lähtöviivan kohdalle, jonne hän jää odottamaan maratonin lähtölaukausta. Pian se kajahtaakin ja Vilho aloittaa yli 14 000 muun juoksijan lailla 42,195 kilometrin aamulenkkinsä.

Vilhon kiertäessä juosten Sevillaa, Annikkikin tulee kävelleeksi puolimaratonin. Pitkällä Avenida Consejal Alberto Jiménez-Becerillillä Annikki näkee ohijuoksevan Vilhon, joka huikkaa jolkottamisensa sujuvan mainiosti. Annikki ei siis voi lähteä kovin pitkälle keskustaan jos aikoo olla Vilhoa vastassa maalissa.

Annikin kävellessä kohti maalialuetta, aurinko porottaa kuumasti pilvettömältä taivaalta. Aurinkolasit olisivat sittenkin olleet tarpeen, hän tuumii tähyillessään stadionille virtaavaa juoksijoiden massaa. Siitä on helppo erottaa muita juoksijoita päätä pitempi Vilho. Annikki ehtii hyvin huutaa Vilholle, mihin tämän tulee suunnata maaliin tultuaan. Alunperin sovittua tapaamispaikkaa ei käytetäkään sillä Annikki on löytänyt aamuista paremman reitin stadionilta asunnolle. Annikki odottaa tovin, että mitalikaulainen Vilho saapuu stadionin uumenista ja sitten urheileva kaksikkomme lähtee kävelemään vielä nelisen kilometriä asunnolleen Trianaan.

***

Paella-lounaan ja pienten päiväunien jälkeen Susivuoret ovat jälleen liikkeellä. Sen verran he ovat päivän mittaan juosseet ja kävelleet, että nyt mennään vain lähimmälle bussipysäkille. Siltä kun pääsee bussilla 5 suoraan El Estadio Ramón Sánchez Pizjuánille.  Bussi päästyä Trianasta Puente San Telmoa pitkin San Bernardon kaupunginosaan, se alkaa jo olla täynnä punavalkoisiin kaulaliinoihin sonnustautuneista Sevilla Fútbol Clubin kannattajista.

Nerviónissa bussi pysähtyy aivan stadionin eteen. Heti bussista noustuaan Susivuoret kaivavat kännykkäkameransa esiin ottaakseen kuvia hienosti punaiseksi valaistusta stadionista ja sen eteen pysäköidystä Atlético de Madridin bussista. Koska aikaa pelin alkamiseen on reilusti, Annikki ja Vilho kiertävät stadionia ohi oman sisäänmenoporttinsa. Näin he näkevät stadionin länsipäädyn kuulun mosaiikin, johon on kuvattu Sevillan suurimmat saavutukset vuosien varrelta. Pohjoiskaarteessa on partio ratsupoliiseja mutta koska mikään ei viittaa siihen, että syttyisi rähinöitä, valkoisten hevosten selässä istuvat poliisit jatkavat jutusteluaan piittaamatta Annikista ja muista vierasjoukkueen kannattajista. Espanjassa kun ollaan, Annikki hakee ruokakojusta suuret, monipuolisesti täytetyt bocadillot. Espanjalaisethan ovat futismatseissa aina kuin eväsretkellä ja Susivuoretkin tuntevat tarvitsevansa purtavaa puoliajaksi.

Susivuoret ovat vierailleet muutamalla jalkapallostadionilla Euroopassa. Monet niistä, mm. El Estadio Santiago Bernabéu, eivät ole tehneet heihin kummoistakaan vaikutusta, toisin kuten esim. El Estadio Vicente Calderón, Le Stade Velódome,  Le Parc des Princes ja San Siro.  Sevillan La Bombonera on esimerkiksi samankokoiseen Annikin ”kotistadioniin”, Stadio Marcantonio Bentegodiin verrattuna mahtava stadion. Kulahtaneella Bentegodilla Chievo Veronan hillitty kannattajajoukko istuu sinisen juoksuradan takana Curva Nordissa muiden katsomoiden ollessa lähes tyhjiä. Tämä stadion taas on aivan täynnä ja meteli on väliin aivan korvia huumaava. Sevillan ultrat laulavat kannatuslaulujaan rummun paukkeen tahdissa aivan koko ottelun ajan vaikka nopeasti on selvää, että kotijoukkue tulee häviämään pelin.

Susivuoret voivat kuitenkin olla Sevillan 2-5 kotitappioon tyytyväisiä sillä hehän ovat tunnetusti Atléticon kannattajia. Annikki ei tällä kertaa ostanut kaikkein halvimpia eli 30 €:n lippuja ja Susivuorilla on oikein hyvät 50 €:n paikat, joilta näkee tarkasti koko pelin maaleinen.  Tribuna cubiertan ykkösrivi on niin lähellä kenttää, että Annikki joutuu kerran jopa väistämään häntä kohti tulevaa pelipalloa. Pallon vauhti on sen verran kova, ettei Annikki yritä ottaa sitä kiinni vaan kasvojaan suojaten antaa hänen vieressään istuvan miehen ja Vilhon nyrkkeillä pallon takaisin kentälle päin.

Päästyään taas kätevästi bussilla takaisin Trianaan, Susivuoret juhlivat päivän voittoja avaamalla cava-pullon. Vilho on aamupäivällä juossut uuden maratonennätyksensä ja Atléticon Antoine Greizmann on alkanut taas tehdä maaleja.

2. päivä: Säntilliset sevillalaiset valmistautuvat maratonille

Koska Annikki ei ole halunnut pitää  meluavaa ilmastointilaitetta yöllä päällä, on makuuhuone aamulla kylmä. Asunto kuitenkin lämpenee kun hän avaa kaihtimet ja auringonvalo tulvii ranskalaisen parvekkeen ikkunoista sisään. Kadulla ikkunan edessä on rivi appelsiinipuita mutta Annikki ei aivan ylety poimimaan puusta isoa appelsiinia. Heti aamukahvin juotuaan Susivuorten matka viekin lähikauppaan ostamaan appelsiinejä ja muita puuttuvia elintarvikkeita.

Toisen, ensimmäistä tukevamman aamiaisen nautittuaan Annikki ja Vilho ovat valmiit lähtemään kaupungin toisella puolella olevaan kongressikeskukseen. Sieltä on nimittäin haettava Vilhon huomenna juokseman maratonin numerolappu. Tutun näköisillä kujilla pujotellen Susivuoret päätyvät Puente de Trianalle. Sillan pielessä on kahvila, jossa he muistavat syöneensä aamiaista edellisellä Sevillan reissullaan.

Joen ylitettyään Vilho suunnistaa Annikki kintereillään Sevillan vanhaan kaupunkiin, josta löytyy bussin 27 pysäkki. Annikkia hämmästyttää sevillalaisten kurinalaisuus; bussia odotetaan säntillisesti jonossa ja bussiin noustaan täsmällisesti jonon järjestyksessä. Vilho puolestaan on päivittelevinään täkäläisten bussikuskien käytöstä. He kun ovat järjestään perin ystävällisiä ja hymyileviä.

Viimeistään perillä FIBEssä Susivuorille valkenee se, miten isosta tapahtumasta Sevillan maratonissa on kyse. Kongressihallissa on melkoinen vilske ja meteli ja Vilhon saatua kisapakettinsa Susivuoret lähtevät välittömästi paluumatkalle. Vaikka bussipysäkillä on pitkä jono, Annikki ja Vilho mahtuvat hyvin kyytiin sillä maratoonareita varten busseja kulkee lähes nonstoppina.

Bussi kulkee mm. sevillalaisen, vuonna 1904 perustetun Cruzcampon olutpanimon suuren pääkonttorin ja Inkarnaatio-aukion ”sieninä”, Las Setas de la Encarnación, tunnetun Metropol Parasolin ohi kunnes se palaa vanhankaupungin ytimeen. Lauantai on lämmin ja aurinkoinen päivä ja katukahviloissa on vilkasta. Annikille tulee melkein kuuma Susivuorten kävellessä asunnolleen Trianaan.

Loppupäivä ja ilta menee Susivuorilta huomiseen maratoniin valmistautussa. Maratonin startti on aamulla puoli yhdeksältä eli kello on pantava herättämään jo ennen seitsemää. Pari lasillista finoa ja manzanillaa täytyy kuitenkin maistaa ennen vuoteeseen kömpimistä.

1. päivä: Susivuoret palaavat ihanien muistojen Sevilllaan

Stuerttihan on varsinainen koomikko! Matkustajat, Annikki ja Vilho mukaanlukien, seuraavat kerrankin herkeämättä lennon turvallisuusdemoa. Sitä pitävän varttuneen stuertin ”muuvit” kirvoittavat monet naurunpyrähdykset  ja  lopuksi  kunnon aplodit.  Annikki uskoo, että  mainion esityksen ansiosta  viestikin menee paremmin perille kuin tavanomaisissa opastuksissa.

Annikin ja Vilhon matka Amsterdamiin sujuu muutenkin mukavasti sillä ”Kelmin” lennolla on kohtuullisen hyvät tarjoilut. Se onkin hyvä sillä Schipholi on sen verran kallis lentokenttä, että Taxfree-kaupassa ainoastaa salmiakkimakeiset ovat edullisia ja Annikki ostaa pussillisen tarjousnameja lisäevääksi jatkolennolle. Sitä odotellessa Annikki käväisee odotusaulan internetpisteellä tulostamassa aamupäivällä sähköpostina saamansa liput sunnuntain jalkapallo-otteluun. Tai oikeastaan liput tulostaa pistettä hoitava nuori mies, jolle sähköpostinsa salasanan unohtanut Annikki ne edelleen lähetti. Annikki on mielissään saamastaan erittäin hyvästä palvelusta koska perillä Sevillassa lippujen tulostaminen olisi varmasti ollut vähän hankalampi tehtävä.

Aurinko ehtii jo laskea Amsterdamissa kun Susivuorten jatkolento on puolitoista tuntia myöhässä valmis lähtöön. Kone lentää Pariisin ja Madridin keskustojen yli ja Annikki saa napattua molemmista kaupungeista hienot yökuvat.

Andaluciaa lähestyttäessä Annikkia vähän jännittää se, minkälaiselta paikalta Sevilla tällä kertaa tuntuu. Susivuoret kävivät Sevillassa kymmenisen vuotta sitten ja silloin he ihastuivat kovasti kaupunkiin ja andalucialaiseen elämänmenoon. Sevillan tapasbaaritkin olivat heistä taivaallisia varsinkin verrattuna ruokapaikkoihin siinä portugalilaisessa peräkylässä, josta he olivat lähteneen bussilla käymään Sevillassa.

Ainakin leppeä ilma, joka tervehtii Susivuoria heidän astuessaan koneesta Sevillan lentokentällä tuntuu miellyttävältä. Ilta ei ole näin kymmenen maissa enää kovin lämmin mutta ohut takki riittää vaatetukseksi bussimatkalle keskustaan ja  lyhyelle kävelylle Plaza de Armasilta Quadalquivir-joen toisella puolella, Trianassa  olevalle asunnolle.

Asunnon Gabriel-isäntä on kadulla vastassa ja pian Susivuoret ovat jo majoittuneet mukavaan kolmen huoneen asuntoon tavallisessa kerrostalossa.  Gabriel on ystävällisesti varustanut keittiön aamupalatarvikkein mutta viiniä ei asunnosta löydy. Niinpä Susivuoret lähtevät pienelle iltakävelylle ja päätyvät pieneen baariin juomaan viinilasilliset. Toiset lasilliset ja tapasannoksen paistettua lihaa he nauttivat kotitalonsa baarissa. Espanjalaiset ovat todella iltavirkkuja mutta Susivuoret lähtevät nukkumaan jo yhden maissa ennen kuin baari menee kiinni.