Kello ei ole sunnuntaiaamuna edes puoli seitsemää kun Annikki tuo pöytään illalla puristamansa appelsiinimehulasilliset. Näin varhain Annikki ei pysty juomaan ja syömään juuri muuta ja hän tekeekin sämpylästä ja vuohenjuustosta itselleen eväsleivän. Vilho sen sijaan syö tukevasti sekä leipää että tortillaa. Se on hyvä sillä edessä on energiaa vaativa monen tunnin juoksu-urakka.
Sää on sen verran pilvinen, että aamu ei ole yhtä kylmä kuin edellisenä päivänä. Sen verran viileää ennen auringon nousua kuitenkin on, että ohuet käsineet ja kaulahuivi ovat tarpeen. Susivuorten taivaltaessa Ronda de Triana -katua pitkin pohjoiseen kohti Estadio Olímpico de la Cartujaa kohti, vastaan tulee parikin nuorta seuruetta, jotka ovat vasta lopettelemassa baarikierrostaan. Muuten Trianan ja varsinkin yliopiston laitosten ja toimistorakennusten Isla de la Cartujassa on hyvin hiljaista.
Stadionia lähestyttäessä Annikki ymmärtää miksi Sevillan maraton starttaa Cartujasta eikä vanhasta kaupungista. Lähtöalueella on kova tungos eikä Annikin kannata yrittää sattaa Vilhoa tämän ”lähtökarsinaan” asti. Hänellä on itsellään täysi työ päästä väenpaljoudessa takaisin lähtöviivan kohdalle, jonne hän jää odottamaan maratonin lähtölaukausta. Pian se kajahtaakin ja Vilho aloittaa yli 14 000 muun juoksijan lailla 42,195 kilometrin aamulenkkinsä.
Vilhon kiertäessä juosten Sevillaa, Annikkikin tulee kävelleeksi puolimaratonin. Pitkällä Avenida Consejal Alberto Jiménez-Becerillillä Annikki näkee ohijuoksevan Vilhon, joka huikkaa jolkottamisensa sujuvan mainiosti. Annikki ei siis voi lähteä kovin pitkälle keskustaan jos aikoo olla Vilhoa vastassa maalissa.
Annikin kävellessä kohti maalialuetta, aurinko porottaa kuumasti pilvettömältä taivaalta. Aurinkolasit olisivat sittenkin olleet tarpeen, hän tuumii tähyillessään stadionille virtaavaa juoksijoiden massaa. Siitä on helppo erottaa muita juoksijoita päätä pitempi Vilho. Annikki ehtii hyvin huutaa Vilholle, mihin tämän tulee suunnata maaliin tultuaan. Alunperin sovittua tapaamispaikkaa ei käytetäkään sillä Annikki on löytänyt aamuista paremman reitin stadionilta asunnolle. Annikki odottaa tovin, että mitalikaulainen Vilho saapuu stadionin uumenista ja sitten urheileva kaksikkomme lähtee kävelemään vielä nelisen kilometriä asunnolleen Trianaan.
***
Paella-lounaan ja pienten päiväunien jälkeen Susivuoret ovat jälleen liikkeellä. Sen verran he ovat päivän mittaan juosseet ja kävelleet, että nyt mennään vain lähimmälle bussipysäkille. Siltä kun pääsee bussilla 5 suoraan El Estadio Ramón Sánchez Pizjuánille. Bussi päästyä Trianasta Puente San Telmoa pitkin San Bernardon kaupunginosaan, se alkaa jo olla täynnä punavalkoisiin kaulaliinoihin sonnustautuneista Sevilla Fútbol Clubin kannattajista.
Nerviónissa bussi pysähtyy aivan stadionin eteen. Heti bussista noustuaan Susivuoret kaivavat kännykkäkameransa esiin ottaakseen kuvia hienosti punaiseksi valaistusta stadionista ja sen eteen pysäköidystä Atlético de Madridin bussista. Koska aikaa pelin alkamiseen on reilusti, Annikki ja Vilho kiertävät stadionia ohi oman sisäänmenoporttinsa. Näin he näkevät stadionin länsipäädyn kuulun mosaiikin, johon on kuvattu Sevillan suurimmat saavutukset vuosien varrelta. Pohjoiskaarteessa on partio ratsupoliiseja mutta koska mikään ei viittaa siihen, että syttyisi rähinöitä, valkoisten hevosten selässä istuvat poliisit jatkavat jutusteluaan piittaamatta Annikista ja muista vierasjoukkueen kannattajista. Espanjassa kun ollaan, Annikki hakee ruokakojusta suuret, monipuolisesti täytetyt bocadillot. Espanjalaisethan ovat futismatseissa aina kuin eväsretkellä ja Susivuoretkin tuntevat tarvitsevansa purtavaa puoliajaksi.
Susivuoret ovat vierailleet muutamalla jalkapallostadionilla Euroopassa. Monet niistä, mm. El Estadio Santiago Bernabéu, eivät ole tehneet heihin kummoistakaan vaikutusta, toisin kuten esim. El Estadio Vicente Calderón, Le Stade Velódome, Le Parc des Princes ja San Siro. Sevillan La Bombonera on esimerkiksi samankokoiseen Annikin ”kotistadioniin”, Stadio Marcantonio Bentegodiin verrattuna mahtava stadion. Kulahtaneella Bentegodilla Chievo Veronan hillitty kannattajajoukko istuu sinisen juoksuradan takana Curva Nordissa muiden katsomoiden ollessa lähes tyhjiä. Tämä stadion taas on aivan täynnä ja meteli on väliin aivan korvia huumaava. Sevillan ultrat laulavat kannatuslaulujaan rummun paukkeen tahdissa aivan koko ottelun ajan vaikka nopeasti on selvää, että kotijoukkue tulee häviämään pelin.
Susivuoret voivat kuitenkin olla Sevillan 2-5 kotitappioon tyytyväisiä sillä hehän ovat tunnetusti Atléticon kannattajia. Annikki ei tällä kertaa ostanut kaikkein halvimpia eli 30 €:n lippuja ja Susivuorilla on oikein hyvät 50 €:n paikat, joilta näkee tarkasti koko pelin maaleinen. Tribuna cubiertan ykkösrivi on niin lähellä kenttää, että Annikki joutuu kerran jopa väistämään häntä kohti tulevaa pelipalloa. Pallon vauhti on sen verran kova, ettei Annikki yritä ottaa sitä kiinni vaan kasvojaan suojaten antaa hänen vieressään istuvan miehen ja Vilhon nyrkkeillä pallon takaisin kentälle päin.
Päästyään taas kätevästi bussilla takaisin Trianaan, Susivuoret juhlivat päivän voittoja avaamalla cava-pullon. Vilho on aamupäivällä juossut uuden maratonennätyksensä ja Atléticon Antoine Greizmann on alkanut taas tehdä maaleja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti