Annikki herää jo ennen
auringonnousua kun päivän ensimmäiset koneet alkavat laskeutua Portelan lentokentälle.
Annikki on palannut Lissaboniin, jossa aurinko tosiaan nousee kirkkaana
joulukuiselle taivaalle.
Annikki haluaisi nauttia
Lissabonin lämpimästä auringonpaisteesta mutta nyt hän matkustanut kaupunkiin
työnsä merkeissä. Kuusi päivää olisi vietettävä kokoustiloissa lentokentän
lähellä eikä kaupungilla nähtävyyksiä katsellen. Mutta kyllä ikkunankin takaa
pilkottava aurinko ilahduttaa kun tietää, että Suomessa riehuu parasta aikaa
joulukuinen talvimyrsky.
Ennen ensimmäisen
palaverin alkua Annikilla olisi kuitenkin puoli päivää aikaa käydä kävelyllä.
Onneksi metroasemalle on lyhyt matka ja pian Annikki onkin jo kaupungin
keskustassa. Laskeutuessaan Chiadon metroasemalta kapeita kujia alas Rossion
suuntaan, Annikki on huomaavinaan kaupungin jotenkin ehostuneen sitten viime
käynnin. Talot ovat paremmassa kunnossa ja kaupat hienompia kuin muutama vuosi
sitten. Rossio-aukion eli virallisemmin Praça Dom Pedro IV:n laidalla
olevan, tyyliltään neomanuelinoa eli portugalilaista uusgotiikkaa olevan
komean rautatieaseman edustallakaan ei näy enää yhtään norkoilijaa tai huumekaupustelijaa.
Mikähän mahtaa olla tilanne köyhimmillä esikaupunkialueilla?
Ennen paluutaan São
Sebastião de Pedreiraan Annikki suuntaa aukion poikki pienelle sivukadulle.
Sieltä löytyy Garrafeira Nacional eli viininystävän aarreaitta. Vintage-
ja colheita – portviinien tutkimiseen menee hyvä tovi myyjän esitellessä
mielenkiintoisen pullon toisensa perään. Kun Annikki on saanut tehtyä
joululahjahankintansa, hän saa kuulla vielä selonteon Madeiran viineistä. Neljänkymmenen
euron hintainen pieni madeirapullo saa kuitenkin jäädä hyllyyn. Annikki haluaa
tutustua tarkemmin tyypiltään ja hinnaltaan erilaisiin madeiroihin ennen kuin
alkaa kantaa pulloja Suomeen asti. Annikin mielestä paras paikka tehdä
tuttavuutta madeirojen kanssa olisi tietysti Madeira. Mikähän lienee lämpötila
saarella helmikuussa kun Annikilla ja Vilholla on seuraavan kerran lomaa?
Tämä kävelyretki ja
yksi perinnetietoisessa portugalilaisravintolassa vietetty ilta ovat ainoat viehätykset,
joita Lissabon Annikille tällä kertaa tarjoaa. Se ei ole vähän muttei niin
paljonkaan, että Annikki muuttaisi varautunutta käsitystään kaupungin
lumovoimasta. Lissabonille oli kuitenkin annettu mahdollisuus yrittää lumota
Annikki.
Vastavuoroisesti
Lissabon antaa kaupungissa vieraileville uusia mahdollisuuksia, jopa uuden elämän.
Annikki pääsi yhdessä portugalilaisen ja englantilaisen kollegansa kanssa todistamaan,
ettei vihattu brittipoliitikko Margaret Thatcher olekaan kuollut. Iron Lady
nimittäin ammentaa voimaa elämänkokemuksestaan upeaäänisenä ja rakastettuna
fadolaulajana Lissabonissa. Vai lumoaako Lissabon kuulijat niin, että he
tosiaan uskovat kaikki näkemänsä?
