1. päivä: Pakolaisvirtaa vastaan Wallgauhun

Uutiskuvissa sadat Syyrian pakolaiset yrittävät epätoivoisesti saada Budapestistä junakyytiä Müncheniin. Unkarin virkavalta seisoo tiukkana rivistönä aseman pääovilla ja estää pääsyn lähtölaitureille. Ei siellä Saksaan lähteviä junia olekaan mutta tieto siitä, että niitä kenties ollaan järjestämässä, saa väkijoukon pyrkimään asemarakennukseen. Seuraava uutisfilmi on Münchenin rautatieasemalta, jonka edusta on yhtä suurta pakolaisleiriä. Saksalaisen tv-kanavan uutisselostaja kertaa tyrmääviä lukuja Välimeren etelä- ja itäpuolilta Eurooppaan tulvivasta pakolaisvirrasta filmin näyttäessä miten pakolaisille jaetaan rullakoista vesikanistereita ja pehmoleluja. Uutiskanavan haastattelemat kadunmiehet ja muut asiantuntijat tuntuvat näkevän pakolaiset tervetulleena työvoimana. Uutiset jatkuvatkin selostuksella siitä, millaisia töitä maahanmuuttajille olisi tarjolla. Suomeen ei maamme äänekkäimpien politiikkojen mukaan maahanmuuttajia tarvita. Brittiläinen uutiskanava tietää kertoa, ettei Suomeen olekaan tunkua; ainoastaan eritrealaiset ovat ilmoittaneet haluavansa Suomeen ja hekin siksi, ettei kukaan muu ole sitä tehnyt.

Annikki ja Vilho seuraavat uutisfilmejä lähes epäuskoisina. Heidän vain muutaman kuukauden takaisilla matkoillaan sekä Budapestin että Münchenin rautatieasemilla oli näyttänyt aivan toisenlaiselta. Budapestin päärautatieaseman edessä oleva aukio oli täysin tyhjä eikä Münchenin asemallakaan notkunut kuin muutama asunnoton narkkari. Vaikka Susivuoret ovat tällä hetkellä vain noin sadan kilometrin päässä Münchenin rautatieasemasta ja sinne keräytyneistä pakolaisista, Euroopan pakolaiskriisi häviää täysin näkyvistä kun Vilho sammuttaa teeveen. Aivan kuin kaukosäätimen nappia painamalla siirryttäisiin kokonaan toiseen maailmaan ja toiseen aikakauteen.

Susivuorten tämänkertaisen loma-asunnon parvekkeilta aukeavat näkymät ilta-auringossa kylpevään rauhalliseen pikkukylään ja jylhille vuorille. Vain sievien alppitalojen pihoille parkkeeratut autot osoittavat, että täällä herran kukkarossa eletään nykyaikaa. Toki talojen lähempi tarkastelu paljastaa, että iso osa niistä on hyvinkin uusia. Isar-joen laaksossa noudatetaan tarkasti perinteitä ja siksi kaikki uudetkin talot isohkoa hotellia myöten on rakennettu ikiaikaisen mallin mukaan. Kahta samanlaista taloa ei Wallgaun 1400 asukkaan kylästä kuitenkaan löydy. Harjakattoisia taloja kiertävien parvekkeiden puukaiteiden leikkaukset ovat joka talossa erilaiset. Myös ulkoseiniin maalatut maisemakuvat gemsseineen ja vuoripukkeineen sekä raamatulliset kuvaelmat ovat jokainen omanlaisensa. Baijerilaisen talomaalarin on siis osattava käyttää maalitelan lisäksi myös taidemaalarin siveltimiä.

Susivuorten asunto on wallgaulaisen alppitalon toisessa kerroksessa ja sen, kuten naapuritalojenkin parvekkeen kaiteita komistavat valtavan rehevät riippupelargoniat. Annikki tutkii kateellisena pelargonialaatikoita ja huomaa, että parvekkeen kaiteen ja kukkalaatikkojen välissä kulkee pieni kasteluletku. Se, että Annikin omat pelargoniat kukkivat tänä kesänä todella surkeasti ei kyllä johtunut kastelun puutteesta vaan siitä, että elokuun viimeisiä viikkoja lukuun ottamatta Suomen kesä oli sateinen ja kylmä.  Baijerissa sen sijaan kesä on ollut poikkeuksellisen lämmin ja lämmöstähän pelargoniat pitävät. Susivuoretkin pitävät lämmöstä ja juovat iltapäiväkahvinsa aurinkoisella parvekkeellaan. Auringosta ja lämmöstä kannattaa nyt nauttia täysin siemauksin sillä säätiedotuksen mukaan nyt on kesän viimeinen päivä ja huomenna sää viilenisi.

***

Päästäkseen alppitalon parvekkeelle kahvittelemaan Annikkn ja Vilhon on täytynyt matkustaa vakiolentokentälleen eli Münchenin Franz Josef Straußin lentoasemalle. Lyhyen ja mukavasti, pääosin omia eväitä syöden sujuneen lennon jälkeen Susivuoret saivat menopelikseen neliovisen Mini Cooperin. Annikista on hölmöä, että näin ison auton nimi on Mini. Vielä hänen lapsuudessaan Minit olivat oikeasti minejä: "Tielle osui pieni kivi, siihen jäi Morris Mini". Vilho on kuitenkin suuresta Ministä innoissaan ja Annikkikin on vaikuttunut siitä, että autossa on värivaloja ja vipstaakeja kuin lentokoneen ohjaamossa. Hyvin Mini kulkeekin ja Münchenin iltapäiväruuhkasta selvittyään Susivuoret ovat pian Garmisch-Partenkircheniin johtavalla tiellä.

He eivät aja aivan Garmisch-Partenkircheniin asti vaan jäävät siitä parinkymmenen kilometrin päähän eli mainittuun Wallgauhun. Gästehaus löytyy helposti ja isäntäväen poissa ollessa isoäiti antaa Annikille  huoneiston avaimet ja neuvoo mihin auton voi pysäköidä. Saksassa kun ollaan, huoneisto on todella siisti ylimpiä kaapinpäällisiä myöten. Mihinkään Alppien eteläpuolella pakolliseen toimenpiteeseenkään kuten suihkupidikkeen korjaamiseen, pyyhekoukun virittämiseen tms. ei tarvitse ryhtyä. Eivätkä puinen sohvaryhmä pöytineen ja ikkunoiden pitsiverhot näytä yhtään niin hassuilta kuin valokuvissa, joita Annikki tutki asuntoa valitessaan. Baijerista loma-asuntoa etsiessään ei muuten tarvitse kahlata läpi sitä tavanomaista yleiseurooppalaista "Ikea-kuvastoa" vaan baijerilaiset asunnot ovat poikkeuksetta kalustettu perinteiseen tyyliin puuleikkauksin koristeluilla sohvilla, tuoleilla ja kaapeilla.

***
Auringon alkaessa laskea vuorten taakse, lämpömittari näyttää yhä lähes 30 astetta. Susivuoret istuskelevat edelleen parvekkeellaan ja katselevat kuinka lepakot lentelevät naapuritalon puutarhassa. Vähitellen laitumelta kuuluva lehmänkellojen kilinä vaimenee ja Susivuoret käyvä lehmien lailla levolle.