Taivas on harmaa kun Susivuoret lähtevät patikoimaan Isarin yli johtavalle kävelysillalle. Pian joen ylitettyään Annikki ja Vilho saavat kaivaa sadeviitat repuistaan ja viitat kahisten he jatkavat matkaansa kohti metsäistä vuorenrinnettä. Vaikka päivä on huomattavasti kylmempi kuin eilinen, tulee sadeviitassa ylöskavutessa kuuma. Kovin pitkälle ei Annikki jaksa sateessa tarpoa ja parin tunnin kävely ja puron ylitys loikaten riittää aamulenkiksi. Sateesta huolimatta alarinteitä peittävistä havu- ja jalopuumetsistä kuuluu tiaisten twiittailu ja käpytikan ja jonkin haukan huutoja.
Tihkusadetta jatkuu koko päivän ja korkeimpien huippujen lailla lähivuoretkin peittyvät sumuun. Asunnolla Annikki voitelee vihlovaa ja turvonnutta polveaan pahanhajuisilla voiteilla, joita Vilholle on kerääntynyt hänen juoksemiensa maratonien sivutuotteina. Annikin oikaistessa sohvalle, Vilho puuhailee omiaan kunnes he keksivät lähteä lounaan jälkeen ajelemaan läheiseen Garmisch-Partenkircheniin. Sinne vie vihreiden niittyjen lomassa kulkeva Deutche Alpenstrasse. Garmisch-Partenkirchen ei ole paria kirkkoa ja muuta vanhaa rakennusta lukuunottamatta kovinkaan kummoinen pikkukaupunki ja sateisena päivänä sen valtti - lumihuippuiset Alpit - ei ole edukseen.
Iltalenkki tehdään Wallgaun länsipuolelle Krepelschoffin alarinteelle, jossa laiduntavat lehmien lisäksi lampaat. Annikki pohtiii sitä, miten Alpen milch määritellään Saksassa. Riittääkö, että lypsettävät lehmät laiduntavat alppilaaksossa vai edellytetäänkö, että ne kiipeilevät jyrkillä alppiniityillä kuten maitopurkkien kyljessä? Jos näin on, ainakaan Susivuorten keittiön ikkunan alla lonnivat lehmät eivät tuota alppimaitoa. Niiden päivän kiipeilyosuus rajoittuu siihen, että ne astuvat illansuussa matalan kynnyksen yli navettaansa. Pikkukaupunkimaisesta päätiestään ja sen varrella olevista rathausista, biergarteneista ja gästehauseista huolimatta Wallgau on aivan maaseutua. Annikkia naurattaa, että paikallinen maalaiskukko on niin ihastunut omaan ääneensä, että kiekuu vielä iltapäivälläkin. Annikki voi siis todeta, että hän on lähtenyt reippaasti liikkeelle jo kukonlaulun aikaan.
Paluumatkalla asunnolle Annikki poimii kirkon lähellä olevan puun juurelta muutaman kriikunan ja ihmettelee, miksi maukkaat hedelmät on jätetty putoilemaan maahan. Hän ei kuitenkaan lähde tavoittelemaan pienen puun yläoksia, jotka notkuvat kypsistä hedelmistä. Asunnolla olisi muutama omena, jotka viinipullon ja suklaalevyjen kanssa saatiin isäntäväen tervetuliaislahjana. Wallgaussa ja kaikissa lähikylissä- ja kaupungeissa on todella paljon taloja, joissa on kyltti feriewohnung ja/tai zimmer. Vaikka useimpiin kyltteihin on liitetty lisäkyltti belegt täytyy näin suureen majoitustarjontaan liittyä myös kilpailua. Annikin on vaikea keksiä, mikä erottaisi säännönmukaisesti isäntäväen itsensä asuttaman alppitalon toisessa kerroksessa olevat wallgaulaiset lomahuoneistot- ja huoneet toisistaan. Ainakaan kilpailuvalttina ei voi olla upeat maisemat ja modernein mukavuuksin varusteltu, perinteisesti kalustettu huippusiisti huoneisto. Ehkä osa lomavieraista haluaa erityisesti pikkulapsille tai liikuntavammaisille soveltuvia majapaikkoja tai valitsee puolihoitoa tarjoavia majataloja. Annikin omat vaatimukset täyttyvät kunhan sijainniltaan sopivassa loma-asunnossa on keittiö, pyykinpesukone, lämmitys sekä internetyhteys. Tervetuliaisviinipullo on tietysti mukava ele mutta harvoin Susivuoret näitä tervehdysviinejä edes juovat.
Hetken kuluttua Annikilla kuitenkin on viinilasi kädessään. Hän on paimentanut Vilhon iltaruokintaan läheiseen majataloon, jonka alakerran salissa tarjotaan hyvää ja edullista kotiruokaa. Ruoka-annoksensa lisäksi Annikki on perin puutteellisella saksallaan onnistunut tilamaan vihreäjalkaisen reininviinilasillisen hyvää valkoviiniä. Sen nautittuaan hän on valmis sukeltamaan paksun untuvatäkkinsä alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti