Eilen pihalla lennellyttä isohaarahaukkaa sen paremmin kuin aurinkoakaan ei näy kun Annikki ja Vilho nousevat perjantaiaamuna autoon. Ajomatkaa on vain muutama kilometri Navarrendosin kylän, hevostilan, tyhjän leirintäalueen ja kesäleirin ohi pienen tien päähän. Yllättäen mäntymetsän keskellä olevalla parkkipaikalla on pari autoa. Paikalliset papat ovat sauvoineen ja koreineen lähteneet sienestämään vaikka kylän Jornada Micológica on vasta viikon päästä.
Susivuoret ovat sieniä enemmän kiinnostuneita pääsemään Sierra de Gredosin rinteille. Pilvisen päivän ja puuttuvien opasteiden sekä tietysti huonon ennakkotiedustelunsa vuoksi he päätyvät reitille, joka vie heidät Tormes-joen vartta 1700 metrin korkeuteen. Joenuomaa seuraava, väliin sileillä kalliolla, väliin kivikkoisella rinteellä kulkeva polku on Susivuorista oikein hieno reitti. Ollaan nimittäin vuorilta vetensä saavan Tormesin alkulähteillä. Pienten putousten välissä on kallioon kovertuneita laguuneja, joissa voi uida. Tai siis voisi jos olisi Gredosin kesä ja 40 astetta lämmintä, jolloin pulahdus jääkylmään veteen tuntuisi ihanalta. Nyt Annikki vetää pipon päähänsä ja katselee ylärinteellä kun pari mustaa toroa käy suvannolla juomassa raikasta jokivettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti