Hae tästä blogista

tiistai 25. maaliskuuta 2014

14. päivä: Kotiinpaluun ensimmäinen etappi - Mahebourgin lentokenttä

Annikki havahtuu jo aamuneljältä kun naapurihuoneiston ovi kolahtaa ja pihakäytävällä rullataan matkalaukkuja. Miten järjettömän aikaisin pienelle Mahebourgin lentokentälle on muka lähdettävä? Ehkä naapurit menivät ennen lähtöään hotellin tarjoamalla varhaiselle aamiaiselle vai "dinbreaksikö"sitä pitäisi kutsua?

Samalla lennolla matkustavien Annikin ja Vilhon kyyti lentokentälle on tuntia myöhemmin, joka sekin on Annikista turhan aikaisin. Ja aivan niin kuin hän arvasikin, hyvin toimivalla mauritiuslaislentokentällä lähtöselvitykseen ja turvatarkastukseen menee vain hetki. Koneen lähtöön on reilusti yli kaksi tuntia aikaa ja Annikki ja Vilho nauttivat aamiaisensa kaikessa rauhassa lentokentän pienessä ravintolassa. Annikki on innoissaan saadessaan ensi kertaa kahteen viikkoon juomaa, jota voi nimittää kahviksi. Vilhokin on tyytyväinen Lavazzan cappuccinoon ja suureen teriyaki-kanasämpyläänsä.

Koska aamiaisen saatiin kulumaan vain noin 8 euroa rupioina, Annikin on mielestään pakko mennä pyörimään tax free - kauppoihin. Mauritiuslaista rommia saisi edullisesti monenmoisisissa kauniissa pulloissa mutta sitä on turha kantaa kotiin kun edellisetkin, monen vuoden takaisilta matkoilta tuodut väkevät juomat ovat yhä koskemattomina keittiön kaapin perukoilla. Sitä paitsi rommit ja rommicocktailit pitää nauttia niiden oikeassa ympäristössä eli palmun alla.

Kun aitoihin mauritiuslaisiin vaniljatankoihinkaan ei saa kulumaan kuin muutaman ryppyisen setelin, Annikki suuntaa kosmetiikka- ja laukkuosastolle. Yllättäen hajuvedet ja ryppyrasvat ovat kovissa hinnoissa eivätkä Korsin ja Armanin tuotteet ole ainakaan sen halvempia kuin Euroopan kentillä. Sitä paitsi trendiväreinä tuntuvat olevan tummanharmaa ja fuksia, joista kumpikaan ei ole Annikin mieleen. Sellainen  mahdollisuus, että ylijääneet "delfiinirupiat" voisi vaihtaa takaisin euroiksi, ei tietenkään käy hetkeäkään Annikin mielessä hänen alkaessaan sovitella merkkiaurinkolaseja. Kassalla hänen onkin kaivettava rupioiden jatkoksi luottokorttinsa esiin. Vilholle ei tietenkään kannata mainostaa sitä, että tuli ostettua tyylikkäät aurinkolasit, joita ei ehkä ole tilaisuutta käyttää koko kesänä. Annikki ilmoittaakin vain iloisesti päässeensä eroon kaikista rupioistaan viimeistä kolikkoa myöten.

Ei kommentteja: