Aamuksi tuulen suunta on kääntynyt ja Annikki ja Vilho päättävät lähteä uimaretkelle hieman kauemmaksi kotirannasta, jossa aallot myllertävät rantahiekkaa. Kalastajien suosiman niemekkeen jälkeen löytyy snorklailuun täydellisesti sopiva lahdelma. Tyrskyt taittuvat hieman etäämmällä syvän ja matalan veden rajalla koralliriuttaan ja tyyneen poukamaan paistaa kirkkaasti aurinko.
Annikki ei malta istua puun varjossa kuin minuutin kun hän alkaa jo kaivaa uimatossuja ja snorkkelia rantakassistaan. Intian valtamereltä tulleet vesimassat ovat selvästi viilentäneet vettä eilisestä mutta silti merivesi on täällä lämpimämpää kuin Itämeressä elokuussakaan. Annikki ja Vilho uivat maskit naamallaan matalassa vedessä rintarinnan ja osoittelevat toisilleen joka puolella uivia värikkäitä kaloja. Ensin nähdään muutama alustaansa naamioitunut kivikala, joita myrkyllisenä on syytä välttää. Muita, komeiden korallien lomassa vilahtelevia kaloja voi mennä katsomaan läheltä. Keltaisen, sinisen ja vihreän kirjavat kalat sekä mustavalkoiset perhoskalat eivät ole kovinkaan säikkyjä aivan kuten Vilhon kämmentä suuremmat tummanruskeat litteät kalat. Sen sijaan vaaleanpunertava pulleasilmäinen kala ui isoon kivenkoloon eikä tule sieltä enää esiin.
Annikki voisi uiskennella korallien seassa vaikka kuinka pitkään mutta väliin on vilkaistava, ettei ole ajautunut liian kauaksi lähtöpaikasta. Riutan sisäpuolella ei ole vaaraa, että iso maininki imaisisi uimarin kauas avomerelle mutta aaltojen mukana voi huomaamattaan kulkeutua vaikka kivikkoon, josta voi olla pitkä lenkki takaisin rantaan. Liiallista auringonsäteilyäkin välttääkseen on parempi käydä välillä rannassa huilaamassa.
Annikin ja Vilhon leiripaikalta avautuva pitkä hiekkaranta on lähes autio. Pari paikallista kalamiestä päräyttää mopoillaan onkivavat olallaan rantaan ja vedenrajassa taapertaa harvakseen niemekkeen toisella puolen olevien kahden pikkuhotellin asukkaita. Pari mainalintua lehahtaa puuhun, johon Annikki on ripustanut rantamekkonsa mutta linnut saavat turhaan odottaa, että retkeläisiltä jäisi jotain evästä niillekin. Annikilla ja Vilholla on mukanaan vain vettä ja virvoitusjuomia sillä juuri runsaasta aamiaispöydästä noustuaan heille ei olisi nälkä kuin vasta lounasajan loppupuolella eli parin kolmen tunnin päästä.
Ennen ruokapöytään palaamista käydään toistamiseen snorklaamassa. Snorkkelin mittaa syvemmälle sukeltaminen ja laitesukelluksen opetteleminen ei Annikkia kiinnosta. Kun valtavat vesimassat pään päällä tuntuvat jo ajatuksena epämiellyttävältä, Annikki on päättänyt, ettei hänen iässään ole järkevääkään ryhtyä moiseen puuhaan. Uiminen ja pulikoiminen on enemmän Annikin laji ja siinä meren elävien näkeminen on vain bonusta. Aivan rantavedessä Annikki huomaa kämmenenkokoisen kierteisen kotilon. Vaikka komea on kuori on tyhjä, Annikki jättää sen merenpohjaan. Voihan siihen vaikka tulla uusi asukas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti