Illallisen jälkeen kuunnellaan hetki musikantteja, jotka soittavat sitarilla ja pienellä rummulla intialaisia sävelmiä. Annikkia väsyttää jo kymmenen jälkeen vaikkei päivä ole ollut lainkaan pitkä ja rasittava. Vilho on vähän pirteämpi ja astelee lähes täyden kuun valaisemalle rantapenkerereelle. Annikki liittyy seuraan ja hetken pariskuntamme istuskelee aaltojen pauhua kuunnellen ja tähtiä katsellen. Tähtiä on lukemattomasti ja Crux eli Etelän risti loistaa suoraan edessä. Paljon ei puutu, että Linnunrata näkyisi.
Viereisen niemekkeen rantavedessä vilkkuu valoja merkkinä siitä, että siellä on tuulastajia. Annikki jututtaa ohi kulkevaa nuorta yökalastajaa, joka näyttää hänelle saalikseen saamiaan erilaisia kaloja ja muutamaa mustekalaa.
Vilhon kysyessä sitä, voisiko Annikki asua pysyvästi Mauritiuksella, Annikin täytyy hetken harkita asiaa. Hänen vastauksensa on kyllä ja ei. Jos meneillään olevassa Krimin kriisissä tapahtuu entistäkin huolestuttavampia käänteitä, Mauritius voisi olla Suomea ja Eurooppaa parempi asuinpaikka. Moniin muihin Afrikan tai Aasian valtioihin nähden Mauritiuksessa on monia hyviä puolia, ennen kaikkea demokraattinen ja vakaa yhteiskuntajärjestys. Vaikka saaren asuttaminen on aikanaan perustunut paljolti orjuuteen tai ainakin aluksi vain vähän siitä poikenneeseen siirtotyöläisyyteen, on se nykyään hyvinkin tasa-arvoinen valtio. Koulutusta ja työtä on tarjolla kaikille kansalaisille eikä ole pelkoa sisällissodasta tai etnisistä puhdistuksista. Erilaista etnistä alkuperää olevat elävät täällä rauhallisesti rinnakkain mutta eurooppalainen voi jäädä jokseenkin yksin Mauritiuksella. Eri uskontokuntiin kuuluvilla on omat kulttuurinsa, joista he pitävät kiinni ja jos ei ole kovin kiinnostunut elämään hindulaisen, buddhalaisen, katolisen, islamilaisen jne. uskonnon mukaisesti, voi olla vaikea integroitua täkäläiseen yhteisöön muuten kuin kovin pintapuolisesti. Sen sijaan esim. Etelä-Euroopassa, jossa sielläkin on ison osan vuodesta meressä uimiseen sopivat olosuhteet, ei ole edes joten kuten kielitaitoisena kovin vaikea päästä mukaan paikalliseen elämänmenoon. Aidon sosiaalisen elämän lisäksi Annikki kaipaa myös vuodenaikojen selkeää vaihtelua. Ei sentään niin selkeää kuin kotimaassa, jossa runsasluminen pakkastalvi vaihtuu sateiseen kesään ja kypsiä tomaatteja ei saa minään vuodenaikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti