Annikki ja Vilho ovat taas bussipysäkillä ja bussikin näkyy jo tulevan. Vaikka tämä bussi on menossa eri suuntaan kuin Annikki ja Vilho, se pysähtyy ja rahastaja viittoo takaovella hyppäämään kyytiin. Kyytiin täytyy kuitenkin kiivetä etuovesta sillä bussin perässä olevasta ovesta ei pääse sisään kuin nuoret pojat, askelmat kun puuttuvat. Bussi vie muutaman kilometrin päähän kääntöpaikalleen Troun d'Eau Douce'n laidalla olevalle rannalle. Hetki vilvoitellaan pitkäneulaisten havupuiden varjossa ennen kuin matka jatkuu takaisin tulosuuntaan.
Matka Flacqin keskustaan kulkee jo tutuksi tullutta reittiä läpi sokeriruokopeltojen. Vihannesviljelmillä näyttää olevan väki töissä. Puuha ei näytä koneistetulta tehoviljelyltä vaan työkaluina ovat omat kädet ja pienet kuokat.
Perillä Centre du Flacqissa suunnistetaan heti bussiterminaalin vieressä olevalle katetulle torille. Annikki kiertelee lähinnä intialaistyylisiä keveitä vaatteita myyvällä alueella, Vilho keskittyy keittiötarvikkeiden katseluun. Vaikka myyntikojuja ja asiakkaitakin on paljon, mitään tungosta tai mekkalaa ei ole. Kauppiaatkaan eivät liiaksi tyrkytä myyntiartikkeleitaan. Vaatteet iholle liimaava nihkeys vie Annikilta suurimmat shoppailuhalut ja hän tekee pikaisesti ostoksensa vaivautumatta kovin pitkään tinkimiseen. Hinnat ovat joka tapauksessa niin halvat, ettei voi tuntea tehneensä huonoa kauppaa vaikka hyväksyy alkuperäistä hintaa vain hieman alemman kauppasumman. Kolme helleleningeiksi sopivaa asua maksoivat yhteensä 125 rupiaa vähemmän kuin Annikin ensimmäisellä kauppareissullaan lähikylässä näkemä mekko yksinään.
Hetki kierrellään vielä ihmettelemässä vihannes- ja hedelmäpuolen tarjontaa. Annikki ei tunnista läheskään kaikkia kaupan olevia kasviksia ja hedelmiä, jotka kaikki näyttävät tuoreilta ja herkullisilta. Vilho ihailee kookospähkinöiden myyjää, joka availee pikatahtiin hedelmiä valtavankokoisella veitsellään. Annikin matkaan tarttuu vielä purkillinen mauritiuslaista chili-sitruunatahnaa. Kauppias kysyy, onko purkki tuliainen kotimaahan ja saatuaan myöntävän vastauksen, kiertää purkinkannen ympärille vahvaa teippiä.
Rupioita on sen verran vähän jäljellä, että seuraavaksi lähdetään etsimään rahanvaihtopistettä. Pääkadun varressa on kymmenittäin lisää vaatteita ja käyttötavaraa myyviä pieniä liikkeitä, mutta pariskuntamme toteaa, ettei ole syytä haalia enempää maallista mammonaa. Vaikka uusia vaatteita saisi lähes samalla summalla kuin mitä menee hotellin pesulapalveluihin, Annikki mielummin pesettää vanhat vaatteensa kuin ostaa uusia reissussa rähjääntyneiden tilalle. Varsinkin kun aamulla pestäväksi jätetyt housut ja paita tuotiin jo samana iltapäivällä puhtaana takaisin ja paremmin silitettynä kuin kotoa lähtiessä. Rahaa mennään nyt vaihtamaan siksi, että Annikki on alustavasti buukannut heille pienen purjehdusretken katamaraanilla saaren länsirannikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti