Vaikka Annikki keskittyi tuoreisiin hedelmiin ja salaattiin, aamiaislautaselle livahtaneet omeletti ja pari crêpe'ä saivat aikaa sen, että Annikki jäi aurinkotuoliin makailemaan Vilhon lähtiessä kävelemään läheiseen Trou d'Eau Douce'n kylään. Annikille ei ollut vielä niin kovaa hinkua tutustua paikalliseen elämään ja tulomatkalla ohivilahtaneiden pikkukauppojen ja baarien tarjontaan, jotta hän olisi viitsinyt lähteä lämpimässä ilmassa tarpomaan kapeaa tietä kohti kylää. Annikki jää siis kotiterassille nauttimaan merituulesta varmana siitä, että palattuaan Vilho olisi valmis lähtemään uimaan.
Vasta hetken puolivarjossa lepäiltyään, Annikki oli valmis käymään omin päin uimassa. Kotirannassa voisi hyvin pulahtaa jos ei tohdi kiertää muutamaa sataa metriä niemenkärjen toiselle puolelle, jossa on suurempi ja parempi ranta uimiseen. Hotellin uima-altaalle Annikki ei halua mennä. Vaikka hän on muuten sosiaalinen, ajatus pulikoida altaassa suuren intialaisperheen seassa altaan reunalla olutta ja giniä lipittävien ranskalaisukkojen ja englantilaistätien valvovien silmien alla ei houkuta.
Paras vetää aurinkotuolit vähän enemmän palmun varjoon. Elektroniset lukemistotkin kannattaa vaihtaa vanhaan kunnon paperipokkariin. Muuten kaikki laitteet tahmaantuvat pysyvästi aurinkovoiteeseen. Tuskin tämä suojakertoimeltaan 50 oleva voide lähtisi iholtakaan. Annikki ei siis muuttuisi vaaleankellertävästä gekosta tummanpuhuvaksi skinkiksi, joita molempia tapaa näille kulmilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti