Annikki muistaa vanhan kemian oppikirjan määritelmän, jonka mukaan "transitio- eli siirtymätila on epävakaa ja hyvin lyhytikäinen...". Olisikin vain lyhytikäinen. Kiireisen työviikon jälkeen pitäisi nyt siirtyä lomatilaan mutta Annikin päässä pyörii miljoona keskeneräistä työasiaa ja samaten kesken olevat matkavalmistelut.
Vaikka eihän Annikin matkavalmistelut oikeastaan ole pahasti kesken, laukku on pakattu, lähtöselvitykset tehty ja kotikin kunnossa huomista lähtöä ajatellen. Mutta ajatus lomalle lähdöstä ei nyt vain tunnu sopivan Annikin henkiseen mielentilaan ja siksi klassinen lomanalkajaispäänsärky on taattu.
Annikkia taitaa jännittää. Tällä kertaa kun ei mennäkään Annikille ja Vilholle tuttuihin Euroopan maihin vaan matkakohde on toisella puolella päiväntasaajaa. Mitenhän sitä selviää pitkästä ja rasittavasta lennosta ja muista matkustamiseen liittyvistä kommervenkeistä? Kotikatua astellessaan Annikki yrittää muistella sitä, miksi ylipäänsä meni ostamaan kalliin matkan subtropiikkiin, jossa kulttuurien sekamelska yhdistyisi sykloneihin ja eksoottisiin ötököihin ja pöpöihin. Mutta nähdessään hissin peilistä sateen kastelemat hiuksensa ja pimeän talven kalventamat kasvonsa, hänen ei tarvitse epäillä lomamatkan mielekkyyttä: aurinkoahan tässä kaivataan ja kipeästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti