Hae tästä blogista

maanantai 24. maaliskuuta 2014

10. päivä: Hotellielämää

Heti aamiaisen jälkeen Annikki käy varmistamassa, että huominen retki länsirannikolle järjestyy. Samalla hän sopii hotellin palveluihin kuuluvasta pienestä ajelusta lasipohjaveneellä. Veneretki osoittautuu sen verran vaatimattomaksi ohjelmanumeroksi, että Annikkia ja Vilhoa sekä heidän seuranaan ollutta saksalaista eläkeläispariskuntaa naurattaa. Pieni vene vie heidät nimittäin pyörimään hetkeksi parin sadan metrin päähän rannasta. Muutamia värikkäitä kaloja, meritähti ja koralleja toki nähdään muttei oikeastaan sen paremmin kuin kotirannassa uidessa.

Annikki ja Vilho menevätkin heti takaisin rantaan päästyään uimaan ja Annikki näkee nyt vaikka kuinka monta erilaista isohkoa kalaa. Vilho virkistyy uimisesta niin paljon, että päättää lähteä juoksulenkille vaikka päivä on tavalliseen tapaan hyvinkin lämmin. Lounaan jälkeen uidaan enää uima-altaassa.

Altaassa pulikoidessa huomataan, että hotelliin on tullut muita suomalaisia. Heistä kaksi nuortaparia herättää illan mittaan pariinkin otteeseen Annikissa ja Vilhossa pahennusta. Nelikko ei sinänsä mitenkään remua tai räyhää, muttei tunnu oikein huomioivan ympäristöään. Se kuuluu mm siinä, että he puhua kailottavat huomattavasti kovempaan ääneen kuin ketkään muut hotellivieraat. Onneksi muut eivät suomenkieltä taitamattomia saa selvää heidän rasistisia ja muutenkin typeristä puheistaan. Rouvista toisen liukastuessa sateen kastelemalla pihalaatoituksella, kylpyhuoneiden avoimista ikkunoista huoneisiin kantautuneet kiroukset ymmärtävät kyllä kaikki.

Epämiellyttävä suomalaisnelikko vetäytyy onneksi aikaisin huoneisiinsa ja ilta kuluu miellyttävästi muiden hotellivieraiden seurassa. Englantilaispappa, jonka kanssa Vilholla on yhteisiä musiikkiharrastuksia, ehdottaa, että hän ja Vilho voisivat yhdessä perustaa bändin ja alkaa kiertää esiintymässä Mauritiuksen hotelleissa. Annikinkin mielestä kaksikko olisi ihan hyvä lisä hotellin livemusiikkitarjontaan.

Tänä iltana uima-altaan reunalla esiintyy sega-tanssiryhmä. Meno on aika riehakasta mutta vaikuttaa hieman kornilta. Kun brestiläisiäkään ei näy, kukaan hotellivieraista ei innostu tanssimaan mukana. Vaikka Annikki välillä hieman naureskeli "Vulgaareille brestiläisille" Vilhon ennustus siitä, että vielä tullaan kaipaamaan tätä sympaattista nelikkoa, on toteutunut.

Puolenyön maissa merenlahden vastakkaisella rannalla on ilotulitus. Sen katsottuaan Annikin ja Vilhon on syytä käydä nukkumaan sillä huomenna olisi aikainen herätys.

Ei kommentteja: