Annikin ja Vilhon syödessä aamiaista hotellin rantaravintolassa, taivaalle alkaa kerääntyä pilviä, joista irtoaa muutama sadekuurokin. Sää ei tunnu lainkaan niin lämpimältä kuin edellisinä päivinä mutta se voi johtua enemmänkin täkäläiseen ilmanalaan tottumisesta kuin ilman varsinaisesta viilenemisestä. Lämpömittari näytti aamuyhdeksältä + 27 astetta eivätkä lyhyet sadekuurot juuri ilmaa kylmennä.
Pari lämpöastetta enemmän tai vähemmän, Annikin mielestä nyt olisi hyvä päivä lähteä läheiseen Trou d'Eau Douce'n kalastajakylään. Kilometrin kävelymatka taittuu verkkaisesti koska koko ajan täytyy pysähdellä kiikaroimaan eksoottisissa hedelmäpuissa pyörähteleviä lintuja. TV-antennissa kuuluu laulaa lirkuttavan se rubiininpunainen peippo mutta Annikki ei saa linnun nimeä mieleensä. Sähkölangalla on muuten samannäköinen pikkulintu mutta sen on enemmänkin oranssin- kuin rubiininpunainen. Kyseessä taitaa olla eri laji.
Susivuoret ohittavat kylän koulun ja pistäytyvät katolisessa kirkossa. Toisin kuin joku englantilaisturisti nettikirjoituksessaan valitti, kylässä on vaikka kuinka monta kauppaa, baaria ja ravintolaa. Sen lisäksi tien laidalla myydään parissakin kojussa jos jonkinmoisia piiraita ja muuta pikaruokaa. Turisteja palvelee muutama putiikki, joissa myydään matkamuistoja ja ranta-asuja. Annikki sovittaa kirkkaanpunaista mekkoa mutta kauppoja ei synny kun täytyy muka selvitellä vielä saaren hintatasoa. Vilhon käytyä vaihtamassa euroja rupioiksi, Annikki vaihtokurssia tutkiessaan huomaa, että mekkoon olisi ollut mainiosti varaa. Sehän ei olisi maksanut juuri mitään. Toisaalta vaateostoksien tekemiseen ei ole nyt mitään erityistarvetta.
Vilho sen sijan tuntee pakottavaa tarvetta ostaa paikallista punaviiniä. Paikallisuus kylläkin rajoittuu siihen, että viinimaista tuotu rypälemehutiiviste on käytetty ja pullotettu Mauritiuksella. Punaviiniä ei sinänsä tarvitsisi ostaa lainkaan sillä hotellissa tarjoillaan sitä ja lähes kaikkia muitakin juomia vapaasti puoleen yöhön saakka.
Hotellialue muuten hiljenee melko täydellisesti vuorokauden vaihtuessa. Omalla terassilla voi istuskella tähtien loisteessa ilman, että mistään kuuluu minkäänlaista remuamista. Eilen illallakin Annikki ja Vilho nauttivat yömyssynsä seuranaan vain terassin katossa kiipeilevät hiljaiset gekot ja kookospalmun juurella vilahtanut skinkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti