Päivä on hieman edellistä pilvisempi mutta lämpötila on edelleen lähellä kolmeakymmentä astetta. Merituuli viilentää kuitenkin niin, ettei kuumuutta oikeastaan huomaa kuin silloin kun astuu ilmastoidusta huoneesta ulos terassille. Silloin naamaan puhaltaa kunnon "lehmän henkäys".
Annikin tropikalisoitumien on jo niin syvää, ettei täksikään päiväksi ole muuta ohjelmaa kuin ruokailut, terassilla lojuminen naapureita ja lintuja tarkkaillen sekä uimaretki niemenkärjen toiselle puolelle.
Aallot ovat myllertäneet hiekkapohjaa sen verran, että on uitava vähintään parinkymmenen metrin päähän rannasta kaloja nähdäkseen. Annikin kauhuksi merisiilejä on aivan rantavedessäkin ja auringon häikäistessä, aaltojen heittäessä ja hiekan samentaessa rantavettä, on hankala löytää hyvää reittiä syvään ja kirkkaaseen veteen. Kovin syväksi ei ranta kuitenkaan muutu koralliriutan sisäpuolella ja snorklaillessakin voi nähdä erilaisia kivien kupeessa ja levien seassa vilahtelevia eväkkäitä. Annikki on innoissaan nähdessään pari kirkkaankeltaista, akvaariokirjoista tuttua kalaa. Rantavedessä uiskennellut neulamainen, hopeanhohtoinen kala on taas aivan uusi tuttavuus.
Iltapäivällä Vilhon käydessä internetin piirissä uima-altaan reunalla, Annikki yrittää saada kotiterassilla kuvia pienistä seeprakyyhkyistä ja värikkäistä linnuista, joiden hän selvittää olevan Acridotheres trisis ja Pycnonotus jocosus. Mauritiuksen eläin- ja kasvimaailmasta lukeminen on ikävä kyllä isolta osin listausta ihmisen sukupuuttoon hävittämistä lajeista. Kun Vilho vielä ottaa puheeksi Claude Levy-Straussin muistelmaklassikon, Annikki on alkaa tuntea huonoa omatuntoa kaukomailla matkailustaan.
Mauritiuksen hallitus on toki itse järjestelmällisesti edistänyt saaren turismia ja Annikin valitsemaa hotellia ei ainakaan voi syyttää hillittömästä haaskauksesta. Se, ettei kyseessä ole mikään luksushotelli, näkyy siinä, ettei huoneissa ole mitään hotelelleille tyypillisiä tuotteita kuten minishampoopulloja, yksittäispakattuja mukeja ja muita kertakäyttötuotteita sekä pyyhkeiden kuluneisuudessa. Annikkia se ei haittaa kun kaikki on kuitenkin puhdasta ja siistiä. Hän antaa pluspisteitä myös hotellin keittiölle; hänestä kokki osoittaa ihailtavaa kekseliäisyyttä loihtiessaan edellisen aterian ylijääneistä aineksista uusia ruokalajeja.
Illalliselle mennessä Vilho huomaa kukkapensaassa rapistelevan oudon eläimen. Se muistuttaa pitkäkuonoista siiliä. Se ei kuitenkaan ole mikään siili, vaan mannerafrikkalaista alkuperää oleva tenrec eli tanrekki.
Illalliseksi olisi voinut tilata buffet'n sijaan mereneläväaterian, johon sisältyisi mm grillattu hummeri. Annikki ja Vilho eivät ole vielä läheskään niin kyllästyneitä matkapakettiinsa, että valitsisivat meri-BBQ:n. Paikallista kissaa se tuntuu kyllä houkuttavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti