Pikkubussia, joka vie tusinan verran aamuvirkkuja länsirannikolle, saadaan odottaa lähes puoli kahdeksaan asti. Matkanteko on paikoin hidasta Curepipen ja Vacoasin aamuruuhkien takia ja perillä Grande Riviere Noirissa ollaan vasta yhdeksän jälkeen.
Laiturilta koko porukalta kerätään sandaalit ja alukseen astutaan paljain jaloin. Annikki ja Vilho löytävät paikkansa noin kymmenmetrisen katamaraanin keulassa, kahden rungon välissä olevalla verkolla. Henkilökunta alkaa saman tien tyrkyttää juomia eikä ole hyväksyä sitä, ettei väki ole heti aamusta innostunut juomaan rommia.
Sää on edelleen pilvinen ja pari sadekuuroa ajaa porukan sisälle hyttiin. Shortseissa ja T-paidassa kuitenkin tarkenee mainiosti ja pieni tuulenvire ei katamaraania heiluta. Se kulkee matalassa vedessä tasaisesti eikä keinu etäämmälläkään rannasta juuri lainkaan. Kovin pitkään ei tarvitse ajaa kunnes siellä, missä on pari muutakin katamaraania melko lähellä rantaa, havaitaan ensimmäiset delfiinit. Pian niitä on yhteensä toistakymmentä eri puolilla venettä. Ne uiskentelevat kolmesta kahdeksaan yksilön porukoissa ja puhisevat noustessaan pintaan hengittämään. Muutama jopa tekee näyttävän hypyn vedestä ilmaan. Kovin villeiltä nämä lajiltaan ilmeisesti pullonokkadelfiinit eivät vaikuta vaan ne pyörivät näytöstyyliin veneiden ja eräästä veneestä veteen hypänneiden uimareiden ympärillä.
Kameroiden laulettua puolisen tuntia, katamaraanin purje nostetaan ja kurssi käännetään etelään. Annikki huomaa keulapaikaltaan mantereelta lähestyvän tumman pilven ja siirtyy Vilhon kanssa sisätiloihin ennen ensimmäisiä sadepisaroita. Pian hytti täyttyy enemmän tai vähemmän märistä kanssamatkustajista. Nyt sade ei jääkään pelkäksi kuuroksi vaan saderintama on laaja ja vettä tulee tauotta ja väliin hyvinkin rankasti. Hetki vielä jatketaan matkaa mutta pian henkilökunnan on todettava, etteivät kuljetus pikaveneellä snorklaamaan ja BBQ-lounas onnistu tänään. On siis palattava takaisin lähtölaituriin.
Hyttiin sateensuojaan ahtautuneelle porukalle tarjotaan juomia ja Annikki ottaa lasillisen hyvää eteläafrikkalaisia valkoviiniä suolapaloina olevien oliivin kanssa. Retken keskeytymistä naureskellaan yhdessä ruotsalaisen ja saksalaisen pariskunnan kanssa. Saksalaiset ovat aikaisemmin udelleet sitä, mitä kieltä Annikki ja Vilho oikein puhuvat keskenään ja ihmettelevät vielä enemmän kun suomen kieli vaihtuu toiseen kotimaiseen kieleen Annikin ja Vilhon jutellessa ruotsalaisten kanssa. Perillä rannassa katamaraani ei mahdukaan kiinnittymään laituriin vaan matkustajat kuljetetaan maihin pienemmällä veneellä. Tämä 50 metrin matka on ilmeisesti se luvattu pikavenematka, Annikki vitsailee.
Sade jatkuu tauotta koko bussimatkan ajan ja paikoitellen vesi roiskuu kaaressa bussin ajaessa vesilammikoihin. Keskusylängön vuorenhuiput ovat täysin sumun ja sadepilvien peitossa. Paluumatka sujuu onneksi tulomatkaa joutuisammin ja väki purkautuu bussista suoraan hotellin lounaspöytään. Annikin olisi kyllä vaihtelun vuoksi tehnyt mieli katkarapuja ja muita katamaraanilla luvattuja ruokia, mutta on silti mukava palata hyvissä ajoin hotellille. Kolme, neljä lisätuntia katamaraanin kannella loikoillen ei sittenkään ole kovin kiinnostavaa puuhaa kun delfiinitkin on jo nähty. Vaikka päivän ohjelmaan kuuluivat lopulta kuljetukset toiselle puolelle saarta ja parin tunnin veneajelu delfiineineen, Annikki saa risteilystä maksamansa summan kokonaisuudessaan takaisin vaikka puoletkin siitä olisi tuntunut ihan reilulta. Ohjelman järjestäneet ovat varmaan laskeneet, että hyvän ja luotettavan yrityksen maineeseen kannattaa satsata kun ei ole vaikea arvata, mitä retkellä olleet kertovat illalla allasbaarissa niille, jotka ovat viettäneet päivänsä huoneensa terassilla tuijottaen meren yllä olevaa harmaata sadeverhoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti