Yöllä oli satanut mutta alkava päivä näyttää siltä, ettei tänään olisi luvassa sadekuuroja. Vilho päättää, että nyt olisi aika tehdä vähän pitempi kävelylenkki kuin kotiterassilta ruokasaliin ja takaisin. Ei siis muuta kuin rutkasti aurinkovoidetta nahkaan ja menoksi.
Annikki ja Vilho taivaltavat rantaa pitkin pohjoiseen ihmetellen laskuveden paljastamassa rantahiekassa olevia, halkaisijaltaan noin kymmensenttisiä koloja. Minkähän näköinen ja ennen kaikkea kokoinen eläin näitä onkaloita mahtaa asuttaa? Läpimitaltaan noin viisisenttiset rantahiekalla vilistävät ravut kun mahtuvat helposti koloon, jonka suuaukko on vain parin sentin levyinen.
Pienen niemekkeen nokassa ihaillaan hetken riuttaan iskeytyviä maininkeja ennen kuin ryhdytään valitsemaan sopivaa uimapaikkaa. Pienen hotellin aurinkovarjojen kirjoman rannan jälkeen turismista ei ole juuri merkkejä. Toinen ja samalla alueen viimeinen rantahotelli näyttää olleen tyhjillään jo useita vuosia ja rannalla harvakseen liikkuvat ihmiset ovat etupäässä paikallisia kalamiehiä. Eräs heistä näyttää saaneen saaliikseen kalojen sijaan hyvän kokoisen mustekalan.
Uimapaikaksi valitaan pieni lahdelma, jossa on helppo päästä veteen ja snorklailemaan. Annikki bongaa taas pari kolme uutta kalalajia ja Vilhokin kertoo nähneensä jonkun oudon suuren kalan.
Kellon kertoessa lounasajan alkaneen, palataan takaisin hotellille. Vesi on uimareissun aikana sen verran noussut, ettei rantahiekalla kävellen enää pääsekään aivan kotiterassille asti. Loppumatka täytyy mennä rantavallia pitkin.
Lounaan jälkeen Annikki tahtoo sittenkin uima-altaaseen. Siinä on mukava uida kaikessa rauhassa ja venytellä lihaksiaan. Uintihetken kruunaa Vilhon tilaaman hedelmäjuoman nauttiminen altaassa lilluen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti