Lähes kahdentoista tunnin yölento ei ollut aivan niin tukala kuin Annikki etukäteen pelkäsi. Koneessa oli toki kuuma ja istumapaikka ahdas eikä nukkumisesta tullut mitään. Siitä huolimatta Annikki oli lähes virkeä koneen kaartaessa Madagaskarin pohjoiskärkeä sivuten kaakkoon. Öisen Niilinlaakson lumoavat valot ja Intian valtameren yllä loistavat tähdet oli nouseva aurinko jo häivyttänyt näkyvistä ja Annikki tähyili kirkkaan vihreää saarta, Mauritiusta, jonne pian laskeuduttaisiin.
Saapumisesta Mahebourgin lentokentälle on nyt kulunut kuutisen tuntia mutta Annikista tuntuu, että hän on jo täysin sopeutunut nauttimaan leppeästä merituulesta hedelmädrinkkiä sipittäen. Siitäkin huolimatta, että tällainen hotellin uima-allasta reunustava baari, jossa punanahkaiset britit ja kurttuiseksi paahtuneet ruotsalaiset makailevat puolialastomina rantatuoleissa, on hänelle jokseenkin vieras ympäristö. Mutta ehkä tällaiseen lomailuun, johon kuuluu myös upeat rannat, mielenkiintoinen eläin - ja kasvimaailma ja ennen kaikkea ystävällinen ja nopea palvelu, voi hyvinkin tottua. Sehän vaatii vain asennetta; tropical attitude!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti