Matkapäivän toimet kotona ja lentokentällä sujuvat rutiinilla. Aamupäivällä Helsinki-Vantaalla on hiljaista eikä matkalaukkujen jättämiseen ja turvatarkastuksen läpäisemiseen mene kuin pari minuuttia. Lyhyehkö lento Müncheniin sujuu sekin vaivattomasti.
Franz Josef Straußin lentoasemalla alkaa sitten pyöriminen kunnon lomalaisten malliin. Ylimääräinen kävelylenkki transitalueella on kylläkin vain hyödyksi pitkää jatkolentoa ajatellen, tuumaa Annikki kaksikon palatessa saman oven pieleen, josta hetki sitten astuivat sisään terminaaliin 2. Pienen odottelun jälkeen päästään bussilla terminaalin 1, josta lento etelään lähtisi. Bussi ei kuitenkaan pysähdy lähtöalueen B kohdalla vaan on kierrettävä alueen A kautta. Oikealla portille pääsee kiipeämällä toiseen kerrokseen ja vaeltamalla autiota käytävää pitkin passintarkastusluukulle. Tarkastuspisteellä ei kuitenkaan ole ketään vaan ainoastaan neljällä kielellä kehotus soittaa seinässä olevaa kelloa ("vain kerran!"). Pian paikalle tuleekin virkailija, joka vilkaisee Annikin ja Vilhon passit ja toivottaa hyvää matkaa kaksikon suunnatessa takaisin alakertaan.
Lennon lähtöön on runsaasti aikaa. Annikin ei siis tarvitse murehtia myöhästymisestä vaan hän voi keskittyä rauhassa valitsemaan välipalaa lähtöaulaan baarista. Vilho tarttuu oitis hänelle ennestään tuntemattomaan mallastuotteeseen, tummaan vehnäolueen. Annikista juoma on yhtä kamalan makuista kuin hajuistakin ja pyytää tiskiltä radlerin. Sitä saa näppärästi kaatamalla kolpakko puolilleen sitruunalimsaa ja laskemalla hanasta lageria päälle.
Vilho käy vielä lehtikioskilla hakemassa matkalukemista ja Annikkikin päättää käydä tutkimassa vaikuttavia osterhaase-valikoimia ennen kuin heidän lentoaan alettaisiin kuuluttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti