Annikki ja Vilho saavat hotellin tarjoaman eväslaukun mukaansa lähtiessään heti aamiaisen jälkeen läheiselle saarelle nimeltään Île aux Cerfs. Sinne pääsee veneellä aivan hotellin rannasta. Parinkymmenen minuutin venematka vie luksushotellin editse mutta yhtään filmitähteä tai kuninkaallista ei ole bongattavissa. Hotelli on listattu yhdeksi maailman parhaista mutta Annikista se ei ainakaan ulkoapäin näytä juuri sen hienommalta kuin heidän oma majapaikkansa.
Vene kiertää matalassa vedessä tiheän kasvillisuuden lomassa ja Annikki vilkuttaa kalastajille, jotka seisovat vyötäröään myöten rantavedessä. Paikallisten, matalassa vedessä kalastavien varusteisiin kuuluvat vapaongen lisäksi lyhytvartiset kumisaappaat ja kaulassa roikkuva kalalaukku.
Saarelle päästyään Annikki ja Vilho kävelevät varjoisan metsikön läpi keltaiselle hiekkarannalle, jota jatkuu saaren ympäri. Sopivan rauhallinen leiripaikka löytyy nopeasti ja pian Vilho jo keinuukin aalloissa. Annikkikin panee sukellusmaskin kasvoilleen ja painelee mereen. Tuuli sekoittaa sen verran pahasti hiekkaa veteen, ettei aivan rannassa kannata snorklailla mutta maskin avulla Annikki pystyy väistämään hiekkapohjaa täplittävät merisiilit. Vaikkei kaloja nyt näykään, rantahiekalla on tavattavissa kymmenittäin pieniä rapuja, jotka häytyytettyinä livahtavat nopeasti hiekassa oleviin koloihinsa.
Annikin toinen ja kolmas uimareissu sujuu ensimmäistä helpommin kun nousuveden ansiosta veteen kävellessä ei tarvitse väistellä vaarallisen piikikkäitä merisiilejä. Kaikki eivät ymmärrä niitä varoa ja kohta nähdäänkin kun erään rantavedessä polskutelleen jalkapohjasta kiskotaan teräviä piikkejä.
Annikin ja Vilhon availlessa eväslaatikoitaan, viereiseen niemekkeeseen alkaa kokoontua parikymmenpäinen joukkio intialaistaustaista nuorisoa. Kohta kuuluu rumpurytmi ja riehakasta hihkuntaa porukan pimujen tanssahdellessa. Ilman "esiliinaa" nuoret eivät kuitenkaan ilakoi ja rantakivillä valokuviin poseerannut tyttö tuntuukin saavan moitteet holtittomaksi katsotusta käytöksestään. Poikaystävä kun ei voinut auttaa tyttöä pois rosoisilta kiviltä, vaan apuun piti pyytää oma veli.
Kun saaressa on vietetty neljättä tuntia, Annikki toteaa, että on paras pukea pitkähihaista päälle. Käsivarsia alkaa jo kuumottaa kaikista aurinkovoiteista huolimatta. Paluumatkalla kotirantaan veneenlaidan ylin pärskähtelevä vesi ja taivaalta tihuttava sade viilentävät mukavasti. Vene ei aja hotellin laituriin vaan Annikin on riisuttava sandaalinsa ja astuttava rantaveteen maihin päästäkseen.
Loppupäivä ja -ilta sujuvat jo rutiinilla. Puoli kahdeksan maissa suunnataan illalliselle ja sen jälkeen istuskellaan vuoroon kotiterassilla ja allasbaarissa internetin piirissä. Teeveestä tulee ranskaksi selostettuna Valioliigan pelejä ja puoliajalla voi käydä kurkkimassa josko puutarhapolun varressa näkyisi taas tanrekki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti