Ilmatarjoilitar tekee uuden kierroksen leipäkorin kanssa mutta Vilho ei ota enää sämpylää eikä Annikinkaan tee mieli toista voisarvea. Vaikka Susivuoret lähtivät kotoa varhain aamulla syömättä aamupalaa, ovat he puoli yhdeksään mennessä saaneet vatsansa aivan täyteen. Annikki nimittäin maksimoi nukkumisajan ja aamiaistarjoilun määrän ja minimoi lentokentällä jonottamiseen ja odotteluun kuluvan ajan vaihtamalla Susivuorten Berliinin lennon business-luokkaan. Näiden etujen takia business-luokan lentolippua eikä varsinkaan erillistä lippua Finnairin loungeen, jonka tarjoilu on sangen vaatimatonta, ei kannata ostaa. Sen sijaan kertyneiden lentopisteiden käyttö matkustusluokan nostamiseen on Annikista kelpo tapa hyödyntää vanhentuvat pisteet kun ne eivät kuitenkaan riitä lentolippujen ostoon.
Lentokoneessa tarjotun, päivän toisen aamiaisensa kanssa pitkään askarrellut Annikki saa hädin tuskin tyhjennettyä shampanjalasillisensa kun kone alkaa jo laskeutua ja pöytä on taitettava kasaan. Eipähän tarvitse heti lähteä kahvilaa etsimään kun päästään Tegelin kentälle, tuumii lepotuolissa otettavista torkuista haaveileva Annikki.
Tegelin pienessä C-terminaalissa ei kuitenkaan ole lepotuoliosastoa vaan sieltä etelänlomalle lähtevät eläkeläiset saavat odotella lentonsa lähtöä terminaalin baarissa. Sinne Susivuoretkin suuntaavat. Annikkia ja Vilhoa hymyilyttää kun viereisissä pöydissä luetaan innokkaina matkaoppaita ja sanakirjoja. He itse ovat tuskin avanneet matkakohteestaan kertovia verkkosivuja, matkaoppaista puhumattakaan. Selasi Annikki sentään pikaisesti läpi kirjahyllystään löytämänsä teoksen Sardinian esihistoriasta. Kirjan mukaan muinaisjäännöksiä näyttää saarella olevan niin paljon, että sellaiseen varmaan törmää ilman, että matkaa suunnittelee tarkasti etukäteen. Näin todettuaan Annikki vilkaisi yhtä ylimalkaisesti Sardiniaa koskevan luvun paksusta Italian ruokakulttuurista kertovasta kirjastaan. Eiköhän Sardiniasta löydy ilman ennakkovalmistelua mielenkiintoista syötävääkin.
Susivuorten lokakuisen kesälomamatkan kohde on siis Välimeren toiseksi suurin saari, paikallisella kielellä Sardignia tai Sardìnnia. Sinne päästäkseen heidän on seurattava reipashenkisiä saksalaiseläkeläisiä, jotka marssivat terminaalin ovesta ulos ja suoraan Olbiaan lähtevään koneeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti