Annikin tehdässä asunnon “lopputarkastusta”, naapurin kissa tulee tapaamaan häntä keittiön ikkunan alle. Annikki antaa sille vielä pari herkkutikkua ja sulkee sitten asunnon ikkunat ja hetken päästä lukitsee myös talon ulko-oven. Paluumatka Münchenin kautta kotiin voi alkaa.
Susivuoret eivät kuitenkaan suuntaa Münchenin kaupunkiin vaan kiertävät sen kokonaan ajamalla lentokentälle Augsburgin kautta. Ammergaun Alpit jäävät pian taakse ja tie pohjoiseen alkaa seurata tasankojen keskellä virtaavaa Lech-jokea. Susivuoret käyvät joen rannassa Landsberg am Lechin tuntumassa ja ihmettelevät sillanpielen parkkipaikalla olevia puisia telineitä. He eivät löydä kahdessa rivissä oleville kaiteille muuta selitystä kuin sen, että niille voi nostaa kanootteja.
Annikki keksii, että he voisivat pysähtyä myös Köningsbrunnissa, jossa olisi kartan mukaan pronssikautinen hauta ja jotain roomalaisia raunioita. Hauta paljastuu pätkäksi esiroomalaista rakennelmaa keskellä modernia hautausmaata. Kauempaa löytyy pieni museorakennus, jossa on Mithraeum. Museo on kiinni mutta sen ikkunoista näkyy roomalaisaikaisen Mithra-kultin temppelin rauniot. Annikin astuessa päätyikkunan eteen, museon sisällä syttyy lamppu, joka valaisee seinällä olevan, raunioista löytyneen marmorireliefin tai todennäköisemmin sen kopion. Mithraeumille tyypillisessä kuvassa Mithra-jumala eläinapureineen surmaa julmasti härän.
***
Susivuoret eivät oikeastaan pysähdy Augsburgiin vaan risteilevät hetken autolla sen vanhankaupungin ympäri. Saksalaiseen tapaan yliopistokaupungissa on hyvin kattava pyörätieverkosto ja esimerkillinen pyöräilykulttuuri. Annikki ei voi olla jälleen kerran yllättymättä siitä, kuinka säntillisesti pyöräilijät noudattavat esim. aivan kaikkia liikennevaloja. Vaikka Augsburg näyttää oikein mukavalta paikalta, on se sen verran iso kaupunki, etteivät Annikki ja Vilho halua jättää koko omaisuuttaan näkyville autoon käydäkseen lounaalla. He jatkavatkin matkaansa autobahnia pitkin kohti Münchenin ohitustietä.
Sopiva lounaspaikka löytyy erään Augsburgia paljon pienemmän paikkakunnan laitamilta. Siistin ja edullisen turkkilaispizzerian etuja on myös se, että pöydästä voi seurata viereisen autopesulan toimintaa. Annikki ei kyllä ikipäivänä ryhtyisi noin mittavaan urakkaan kuin siellä autojaan pesevät, imuroivat, vahaavat, kiillottavat jne. asiakkaat suorittavat. Vuokra-autolla ajamisessa on totisesti puolensa. Jätettyään vuokratun “Leppäkerttunsa” Münchenin lentokentälle vuokraamon pestäväksi, Susivuoret viettävät oman parituntisensa lentokentän lepotuoleissa perinteisiä sanomalehtiä selaillen ja juoden baarissa oluen ja lasillisen valkoviiniä. Helsinkiin saavuttuaan he eivät tavalliseen tapaansa marssikaan bussipysäkille vaan autovuokraamon tiskille. Vastapestyä ja -puunattua autoa tarvittaisiin taas jo huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti