Torstaiaamuna Annikki ihmettelee, minkälaiseen nukkekotiin Susivuoret ovat Osilossa oikein majoittuneet. Keittiössä on oikein pätevä kaasuliesi ja astianpesukone mutta keittiön kaapeista ei löydy kattila- ja pannusarjan lisäksi paljon muita keittiövälineitä kuin minikokoiset puinen paistinlasta ja kauha. Laatikoissa on lapsen käteen sopivia aterimia muttei ainoatakaan kunnollista veistä. Eniten hämmästyttää ns. lasisto eli se, että neljän lehmäkuvioisen mehulasin lisäksi tarjolla on vain muutamia epäparisia oluttehtaiden mainoslaseja. Keittiön nurkassa on kyllä teline 24 viinipullolle mutta talosta ei löydy ensimmäistäkään viinilasia. Mikähän tähän lienee selitys kun esim. kestävät italialaiset Bormioli Roccon lasit maksavat paikallisessa Tokmannissa alle kaksikymppiä tusina. Pelkästään tarjolla olevien pyykin- ja astianpesuaineiden ja parin pellettipussin hinnalla taloon olisi saatu Annikkia tyydyttävät viinilasit.
Pöydällä olevasta esitepinosta Annikki löytää kartan, johon merkitty saaren arkeologisia kohteita. Tästä voisi ollakin jotain iloa, Annikki tuumaa sysätessään syrjään Sardinian uimarantoja käsittelevät kirjat. Ainakin tuo Cagliarin rantoja mainostava kuvakirja on täällä saaren pohjoisosassa täysin hyödytön. Jos ei sitten päätetä lähteä ajamaan takaisin etelän lämpöön.
Sitä Susivuoret eivät tee ja uimareissut on tällä erää unohdettava. Vaikka merenrannalla on selvästi lämpimämpää kuin ylhäällä vuoristossa, on päivä kerta kaikkiaan liian tuulinen ja pilvinen rannalla vietettäväksi. Susivuoret lähtevät kuitenkin kohti merta.
Noin 15 kilometrin päässä Osilosta on 130 000 asukkaan Sassari, joka on selvästi suurin maalikylä, johon Susivuoret ovat tähän mennessä Sardiniassa osuneet. Sassarissa Vilho joutuu pysähtymään ensimmäistä kertaa liikennevaloihin, joita ei ole tähän mennessä saarella tullut vastaan. Täydennettyään ruokavarastojaan Susivuorten matka jatkuu Sassarista kohti Porto Torresia. Satamakaupungista lähtee lauttoja Korsikalla ja Manner-Eurooppaan mutta Susivuoret pysyvät Sardiniassa ja kääntyvät takaisin Sassariin johtavalle tielle päästäkseen Monte d’Accoddiin.
Pikkutie vie heidät parkkipaikalle, josta on muutaman sadan metrin kävelymatka esihistoriallisen kohteen lippukassalle. Nuraghe-kautta vanhempi suuri kivirakennelma, Mesopotamian zigguroita muistuttava porraspyramidi näkyy mainiosti niityn laidasta mutta Annikki käy tunnollisesti kojussa ostamassa 3 euron hintaiset liput. Sen, ettei alueella hortoilla liputta, varmistaa peräti 5 “virkailijaa”, joista kaksi on koiria. Ne seuraavat tiiviisti Annikkia ja Vilhoa käyden vähän välillä kojulla raportoimassa heidän liikkeistään. Kuparikautinen, 5000 vuotta vanhan Ozieri-kulttuurin suuri porraspyramidi ja sen luota löytyneet uhrausalttariksi tulkittu iso laakea kivi, steela ja menhiiri ovat vaikuttaa näky poimulehteä kasvavan niityn keskellä.
Kotimatkalla Susivuoret poikkeavat kotikylänsä pieneen kauppaan, josta Vilho hankkii tarvikkeita varmistaakseen illallista. Annikki tutkii leipätiskiä ja valitsee hauskan kahdeksikonmuotoisen leivän. Se sekä erittäin rapeakuoriset pienet leivät ovat todella hyviä. Toisin kuin saaren eteläosassa, jossa pehmeät perunaleivät täyttivät leipätiskit, täällä pohjoisessa näytetään suosivan kovakuorista leipää. Annikki ostaa myös pienen paketillisen Pane caresadua. Tämä myös mm. nimellä Pane carasau tunnettu ohuen ohut kuiva leipä on Keski-Sardinian Carta musicaa eli “nuottipaperia”, jonka raksuttamiseen tuntuu tulevan oikein himo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti