Keskiviikkona Annikki herää jo ennen herätyskellon soittoa. Herätyskello? Kyllä vaan sillä tänään Susivuoret jättäisivät Ogliastran seudun ja matkaisivat kohti pohjoista. Ei sentään koti-Suomeen asti vaan saaren luoteisosaan Sassarin provinssiin. Raituri-kissaa ei tänä aamuna näy. Se on selvästi ymmärtänyt sen, mitä Annikki sille eilen illalla kertoi ruokatarjoilun lähenevästä loppumista tai sitten täti on pannut kissansa dieetille eikä ole päästänyt sitä enää Annikin lellittäväksi.
Annikki ehtii sopivasti hoitaa aamutoimensa ja pakata ruokatavarat ennen kuin Anna saapuu sopimuksen mukaan kymmeneltä noutamaan avaimet. Hän antaa Susivuorille lähtiäislahjaksi purkillisen corbezzolo-hunajaa. Annikki ei tiedä, mikä kasvi on kyseessä ennen kuin Anna johdattaa hänet pihassa kasvavan mansikkapuun luo. Samalla Anna esittelee monta muutakin kasvia niiden terveyttä edistävine ominaisuuksineen.
Annikki ei ollut aamulla tarkkana kun Vilho neuvotteli navigaattorin kanssa reitistä Sassariin. Jos hän olisi vilkaissut karttaa, olisi reittivalinta ollut kenties toinen. Nyt Susivuoret lähtevät samalle mutkittelevalle tielle, jota ajoivat reilu viikko sitten Olbiasta Trieihin. Maisemat ovat vuoristossa huimaavat mutta mutkissa kovalta tuntuvasta vauhdista huolimatta matka ei tunnu edistyvän. Urzulein kylän jälkeen se tyssää kokonaan. Tiellä on punavalkoinen puomi, jonka vieressä seisoo liikenteenohjaaja. Annikki käy kysymässä hymyilevältä Anthony Quinnin kaksoisolennolta mistä on kyse ja saa kuulla, että Urzulein ja Nuoron välinen tie on sortunut. Susivuorten on siis saamiensa ohjeiden mukaan palattava takaisin tienhaaraan, josta kääntyivät vajaa puoli tuntia aikaisemmin kohti Urzuleita.
Matkalla autonavigaattori luulee, että “Kaaliperhonen” osaa lentää ja ehdottelee kääntymistä vuoristopoluille mutta Annikki noudattaa puhelinnavigaattorinsa kanssa tiukasti herra Quinnin ohjeita. Tortolìn ja Lanusein jäätyä taakse, Susivuoret pääsevät pikatielle, joka vie heidät vauhdilla kohti Nuoroa.
Jo ennen Nuoroa maisemat muuttuvat toisenlaisiksi kuin saaren vihreällä kaakkoisrannikolla. Näkymät ovat väliin kuin lännenfilmistä ja väliin ne tuovat mieleen Avaran luonnon Afrikan savanneista kertovat jaksot. Kaikkialla on hyvin kuivaa ja maiseman pääväri on vaalean kellanruskea siellä täällä olevia voimakkaan punaruskeita maalaikkuja lukuun ottamatta. Maisemat muuttuvat vielä kertaalleen kun tie vie pari kilometriä pitkää tunnelia pitkin vuoren ali Nuoroon. Silloin maisemaa alkavat hallita tasalakiset, raidalliset hiekkakivivuoret.
Päivän aikana tehdyn lähes 280 kilometrin ajomatkan aikana Annikki ja Vilho onnistuvat erilaisten vuorten lisäksi näkemään kolme isoa nuragheakin. Niitä ei pysähdytä katselemaan sen tarkemmin vaan Susivuoret haluavat päästä mahdollisimman pian perille uuteen majapaikkaansa. Juuri ennen Sassaria he kääntyvät länteen ja nousevat kukkulalle, jonka laella on Osilon kylä kauas näkyvine torneineen. He tulevat suoraan baari Da Gigin eteen, jonne saapuu pian majapaikan omistajan sisar ja isä. Heidän perässään Susivuoret ajavat kolmisen kilometriä kylän ulkopuolelle, josta heidän vuokraamansa talo löytyy.
Jos mahdollista, tämä pieni talo on vieläkin rauhallisemmassa paikassa kuin Susivuorten edellinen huvila Trieissä. Suuri tontti on aidattu joten lampaatkaan eivät pääse pihapiiriin määkimään vaan niiden kellojen kilinä kuuluu ylempää rinteeltä. Viereisellä tontilla on suurten rautatammien takana toinen, vähän suurempi talo mutta se taitaa toimia kesämökkinä, jossa ei ole nyt asukkaita.
Saatuaan asiaankuuluvat ohjeet taloksi asettumiseen, Susivuoret tekevät kierroksen talon edessä olevaan hedelmätarhaan ja takapihan vihannesmaalle, joiden sato on heidän käytössään. Hedelmätarhasta Annikki poimii muutaman viikunan ja kakin Vilhon maistaessa omenoita. Kolmea eri lajiketta olevat pikkuruiset omenat ovat kaikki uskomattoman makeita. Puutarhasta löytyy vielä päärynä- ja granaattiomenapuita ja portin pielessä kasvava mansikkapuu sekä kaksi riviä syysväreissä olevia viiniköynnöksiä. Tummat rypäleet ovat jo rusinoituneet mutta seasta löytyy vielä syöntikuntoisiakin rypäleitä. Takapihan tomaatti- ja munakoisosato on jo korjattu mutta chilipaprikoita on vielä poimittavaksi asti. Myös basilikapuska on tuuhea. Takapihaa reunustavat oliivi- ja laakeripuut, joiden seassa on muutama eksoottisen näköinen koristepuu ja - pensas. Susivuorten ei siis tarvitsisi vieläkään lähteä ostoreissulle frutteriaan.
Puutarhaa tutkiessa sää on viilentynyt entisestään ja Annikki patistaa Vilhoa sytyttämään olohuoneen kamiinan. Se onkin oikea high tech -laite, jota voi ohjata kaukosäätimellä. Sähkökäyttöinen kamiina polttaa puhtaasti ilman mitään savua pieniä puupellettejä, joita putoilee automaattisesti yläosan pellettisäiliöstä alaosan liekkiin. Kamiina on tässä talossa aivan välttämätön sillä yli 600 metrin korkeudessa ilta on viileä ja talo olisi jääkylmä ilman lämmitystä. Kamiina ei kuitenkaan täysin riitä lämmittämään makuuhuonetta ja saadakseen otettua torkut, Annikki kaivaa laukustaan pienen lämpötyynyn. Siitä on tullut hänelle välttämättömyystarvike matkustettaessa syksyisin eteläisessä Italiassa, jossa talot on rakennuttu pitämään kesän kuumuus loitolla ja joissa ei aina ole toimivaa lämmityssysteemiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti