Sunnuntaiaamuna Susivuoret toteavat kauhukseen, ettei viinipullotelineessä ole jäljellä yhtä ainutta viinipulloa. Eihän illallinen Välimeren maassa tule kuulonkaan ilman viinilasillista. Tortolìssa on onneksi ainakin yksi supermarketti auki sunnuntaisin ja siitä rauhoittuneena Annikki ja Vilho syövät aamiaisen kiireettömästi terassilla ennen kuin lähtevät kauppareissulle.
Tortolìn Conadissa Annikki ja Vilho lastaavat kilvan ostoskorejaan. Annikin valitessa valkoviinipulloja, Vilhon tutkii punaviinihyllyä. Paikallisista elintarvikkeista Annikin koriin päätyy myös erikoisenmuotoista tuorepastaa, rapeakuorista leipää ja pieniä tummia oliiveja sekä paketillinen hunajalla ja sitruunalla viimeisteltyä manteliturronea. Vilho nostaa omaan koriinsa sardinialaisen salaattisekoituksen sekä pari sellaista pastakastiketta, joita ei Suomessa tule vastaan. Annikin hakiessa vielä palvelutiskiltä parmigianolla gratinoituja munakoisoja ja marinoitua mustekalaa, isot ostoskorit ovat täynnä ja Annikin kukkaro on kassalta päästyä tyhjä.
Vaikka ruoka- ja juomaostoksiin meni nyt aika monta kymppiä, ei laskun summa ole kovin suuri siihen nähden, mitä kaikkea herkkuja tuli ostettua. Italiassa selviäisi ruokaostoksista puolta pienemmälläkin summalla mutta Susivuoret lankeavat helposti ostamaan erilaisia laatuelintarvikkeita ja -viinejä, joita ei Suomesta saa laisinkaan tai sitten ne maksavat siellä monin verroin enemmän kuin tavallisessa italialaisessa kaupassa.
Bensiini sen sijaan maksaa ainakin Sardiniassa tällä hetkellä enemmän kuin Suomessa. Kun Lotzorain huoltoasema on itsepalvelupumppua lukuun ottamatta kiinni, Vilho tankkaa “Kaaliperhosen” itse ja saa 20 eurolla 13.6 litraa menovettä. Susivuorten kelpaa siis jatkaa jokseenkin päämäärätöntä ajeluaan.
Lounaan jälkeen aurinko paistaa niin kuumasti, että huvilan terassilla istuskelun sijaan Susivuoret lähtevät uimaan. Rantakohteeksi valitaan Lido di Cea, joka on Tortolìn eteläpuolella Bari Sardossa. Pitkällä hiekkarannalla ei ole montakaan henkeä Susivuorten leiriytyessä erikoisten, pyöreäksi hioutuneiden kivenlohkareiden tuntumaan rannan eteläpäässä. Vilho tuskin malttaa paiskata kellonsa ja housunsa rantakassiinsa kun on jo meressä. Annikki ei lähde veteen kivien välistä vaan kävelee parikymmentä metriä takaisin päästäkseen suoraan hiekkarannalta mereen. Vilhon snorklaillessa kivien kupeessa, Annikki keinuu kevyissä aalloissa vain kainaloihin asti ulottuvassa vedessä. Aaltojen murtumisvyöhykkeen jälkeen ranta nimittäin madaltuu uudestaan ja Annikin jalat ulottuvat valkoiseen hiekkapohjaan vielä viidenkymmen metrin päässä vesirajasta. Annikki jää pitkäksi aikaa polskuttelemaan tähän kohtaan sillä vesi tuntuu siinä lämpimämmältä kuin aivan rannassa.
Paluumatkalla Annikki ja Vilho kuuntelevat autoradiosta selostusta iltapäivän Serie A -peleistä. Huvilalle palattuaan Vilho etsii internetistä saman RAIn kanavan ja peliseurantaa jatketaan terassilla. Susivuorten huvila on siinä mielessä erikoinen, ettei siellä ole lainkaan teeveetä eikä radiota. WLAN toimii onneksi terassia myöten moitteettomasti.
***
Annikki on asennoitunut viettämään taas koko illan terassilla kun Vilho kysyy, että lähdetäänkö kotikylän pizzeriaan. Annan mainostama pizzeria Da Salvatore on auki vain iltaisin perjantaista sunnuntaihin ja nyt olisi Susivuorten viimeinen mahdollisuus käväistä tutustumassa paikalliseen ravitsemusliikkeeseen. Mutta vasta pari tuntia sittenhän Vilho ilmoitti, ettei missään tapauksessa lähde ajamaan viittä kilometriä Trieihin, Annikki ihmettelee. Nyt Annikin pitäisi kuulemma olla kymmenessä minuutissa valmiina lähtemään ravintolaan syömään! Kun suihkussa ei ehdi käydä, hän vain sukii hiuksensa jotenkuten järjestykseen hiuspannan alle ja vaihtaa rantamekkonsa pitkiin housuihin. Tuskin Triein kaltaisessa pikkukylässä edes sen parhaassa ja todennäköisesti ainoassa ravintolassa pahastuttaisiin, vaikka uimareissun jäljiltä hänellä roikkuisi korvan takana pari levärihmää ja nenänpäässä kiiltelisi suolakide.
Vuoren rinteellä sijaitseva Triei osoittautuu olevansa enemmän kuin syrjäinen kylä. Siellä on mm. kaksi koulua, kirjasto, monta sataa metriä jalkakäytävää sisääntulotien varressa ja jopa rivistö vuokrattavia kaupunkipyöriä. Yhdeksän maissa illalla Triei on kuitenkin hyvin hiljainen ja ainoastaan Bar Communalen tienoilla näkyy elonmerkkejä eikä Salvatoren pizzeria ilmoita olemassaolostaan.
Pienen aukion kulmilta Susivuoret kuitenkin löytävät valaistun, pizzeriaa muistuttavan paikan. Annikki epäilee, ettei kyseessä ole kuulu Da Salvatore mutta ei kai Italiassa kannata pizzan perässä pitkään pyöriä hämärillä kujilla. Astuttuaan sisään parin neliön ravintolasaliin, hänelle selviää, ettei tosiaankaan olla “kansainvälisesti tunnetussa” eli www:ssä maininnan saaneessa ravintolassa vaan konstailemattomassa trieiläisten kantapaikassa. Kun baaritiskillä herkkusienipizzaa syövän nuorukaisen annos näyttää hyvältä ja pizzauunin ympärillä on lupaavasti tohinaa, Susivuoret päättävät syödä tässä nimeltään L’Eliseoksi paljastuvaksi paikassa. Annikin esitettyä pyynnön aterioida sisätiloissa, tarjoilusta huolehtiva nuori mies häätää kaksi papparaista viimeistelemään pienet lasillisensa Ichnusa-olutta ulkoterassin puolelle. Noutopizzojen toimittamiseen keskittyneessä L’Eliseossa kun ei ole kuin kaksi pöytää ja asiakkaat odottelevat pizzojensa valmistumista joko baaritiskillä tai parin peliautomaatin tuntumassa. Vaikka Susivuoret saavat pizzansa hyvin nopeasti, on heidän niitä odotellessa ehditty Vilhon laskujen mukaan paistaa toistakymmentä noutopizzaa. Niitä ovat käyneet hakemassa niin nuoret äidit lapsineen kuin harmaahapsiset papatkin.
Susivuorten pöytään kannetut ohutpohjaiset, Annikin mielestä juuri sopivan maltillisesti täytetyt peruspizzat ovat oikein mainiot. Vilho kiinnittää huomionsa Annikin Caprese-pizzan tomaattikuutioihin. Pitääköhän tässä mennä keittiön puolelle urkkimaan sitä, miten raikkaat ja samalla kertaa suolaiset tomaatit on valmistettu? Sitä Annikki ei tee vaan ainoastaan Vilho käy baaritiskillä tilaamassa kahvit ja maksamassa pizzoista, puolikkaasta valkoviinikarahvillisesta ja kahveista kertyneen 16,30 euron laskun.
Taivaalla loistaa täysikuu Susivuorten palatessa huvilalleen. Ilta on edelleen lämmin terassilla oleiluun ja vasta puolen yön jälkeen Annikki ja Vilho siirtyvät sisälle olohuoneen puolelle ja pikkuhiljaa unten maille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti