Annikilla ei ole tietoa lähialueen toripäivistä ja kun Susivuoret haluavat nyt selvitä viikonlopun ruokaostoksista käymällä vain yhdessä kaupassa, he lähtevät kauppareissulle Sassariin supermarkettiin. Lauantaiaamupäivänä ison ostoskärryn kanssa liikkuminen suuressa marketissa on yhtä helppoa kuin pyöriminen Palermon liikenneympyröissä pahimpaan ruuhka-aikaan. Ostoskärryjä risteilee edestakaisin kaistojen välillä ja aina joku kaista on tukossa huoltotöiden tai palvelutiskille muodostuneen jonon seurauksena. Jos ajat ulos “liittymästä” muistamatta ostaa valkosipulia, paluu vihannesosastolle on tehtävä monen mutkan kautta. Välillä tiet ovat niin kapeita, että ostoskärry on parkkeerattava “levikkeelle”. Sitten on yritettävä muistaa, mille kujalle ajopelinsä jättikään. Risteyksissä on onneksi mukavasti siellä täällä “huoltoasemia”, joilla voi tankata tarjottuja maistiaisia ettei täysin uuvahda liikenneruuhkassa ajellessaan.
Ostoksien tekoon menee aika tovi myös siksi, että viikonloppua vasten tarjontaa on niin valtavasti. Susivuoret lastaavat kärryynsä ruokatarvikkeita aivan kuin olisivat pitämässä kymmenen hengen illalliskutsut. Hamstraus on huipussaan viiniosastolla, jossa laaja valikoima yllyttää poimimaan kärryyn pullon jos toisenkin. Annikki arvelee, että hyllyn toisella puolella oleva Vilho tarttuu punaviinipulloihin ja keskittyy itse etsiskelemään mielenkiintoisia valkoviinejä. Ostoskärryllä tavatessa ilmenee, että he molemmat ovat löytäneet tarjouksessa olevan marsalaviinin. Ruoanlaittoon riittää yksikin pullo, joten toinen palautetaan hyllyyn.
Viimeiseksi Annikki käy kissanruokaosastolla hakemassa muonaa naapurin kahdelle kissalle, jotka kumminkin tulevat naukumaan iltapalaa. Samalla hän auttaa pienikokoista mummelia saamaan ylähyllyltä pari purkkia kissansa lempiruokaa. Kassalla Annikki kertoo Vilholle, että minuapa kiitettiin juuri pitkäksi ja kauniiksi enkeliksi!
Koska päivästä on kauppareissun aikana tullut aurinkoinen, päättävät Susivuoret heti ostokset purettuaan lähteä käväisemään viereisellä kukkulalla, jolta häämöttää pieni kivikirkko Susivuorten pihaan. Nostra Signora di Bonaria on noin sata metriä korkeammalla kuin Susivuorten talo ja kirkon ympäriltä on komeat näkymät sekä kukkulaa ympäröiviin laaksoihin että merelle asti Porto Torresin ja Algheron suuntaan.
Aurinko lämmittää niin mukavasti, että iltapäivän voi viettää pihalla. Talon terassi pöytineen ja tuoleineen on varjossa mutta auringossa suuren ulkogrillin edessä on toiset, kiinteät kalusteet. Samoin puutarhan lukuisten vesipisteiden luona on penkkejä. Annikin virittäessä takapihalle pyykkinarua kahden oliivipuun väliin, Vilho hihkaisee, että puutarhassa on käärme. Annikki rientää kameransa kanssa katsomaan kasvien seassa lymyilevää, lyijykynän paksuista parikymmensenttistä matelijaa. Sen pään kuvioinnin perusteella hän arvelee sen olevan jokin rantakäärmelaji. Vilho lähettää käärmeestä kuvan kaverilleen, joka varmistaa otuksen rantakäärmeeksi mutta aivan tarkka lajimääritys kahden Sardiniassa tavattavan Natrix-lajin välillä jää vielä tekemättä. Annikki jää hyvin läheltä seuramaan kuinka käärme luikertaa sulavasti kasvillisuuden seassa kunnes pujahtaa tonttia ympäröivän verkkoaidan raosta pois näkyvistä. Käärmeitä ei Sardiniassa tarvitse pelätä lainkaan sillä myrkkykäärmeitä saarella ei ole.
Vaikka päivä on ollut selvästi lämpimämpi kuin eilen, illalla on sytytettävä kamiina. Sen lämmössä Annikki maistelee Torbato Alghero DOC -valkoviiniä. Se on hyvin raikasta mutta pehmeän makuista. Espanjalaista alkuperää olevaa Torbato- eli Tourbat-rypälettä viljellään nykyään oikeastaan enää vain Sardiniassa ja täälläkin Torbato-viinit ovat vain pieni vähemmistö Vermentino-valkoviinien joukossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti