Aamulla Annikki saa lisää hedelmiä kun Anna tuo Susivuorille vadillisen kypsiä kakeja. Jos hedelmiä toimitetaan jatkuvasti tähän tahtiin, Annikin on perustettava myyntikoju tien varteen. Annan erittäin vitamiinipitoiseksi ja muutenkin terveellisiksi mainostamat kakit ovat todella makoisia. Vilho syö myös päärynää muistuttavan kvittenin mutta Annikin makuun hedelmä on liian kova ja hapan.
Sciroccon tuoma kostea ilma on vaihtunut kuivan aurinkoiseksi sääksi ja kun tuulikin on tyyntynyt, Susivuoret päättävät lähteä rannalle. Reitti Baunein lähellä olevaan Pedra Longaan kiemurtaa ensin vuoren kuvetta ylös ennen kuin laskeutuu rosoisten kallioiden väliin meren rantaan. Maisemat tuovat Annikin mieleen Mallorcan Cap de Formentorin, jossa Susivuoret kävivät viime syksynä.
Vaikka meri on selvästi tyynempi kuin eilen, ei kivikosta ole mahdollista päästä veteen. Susivuorten valitsema kävelyreitti on johtanut paikkaan, josta on hieno näkymä merestä törröttävälle korkealle kalliolle mutta josta ei kyllä pääse itseään telomatta uimaan. Susivuoret palaavatkin rantakasseineen ylärinteeseen ja löytävät parkkipaikan takaa porrastetun polun, joka vie rantaan kalliohampaan toisella puolella. Rosoiset portaat ovat sen verran vaikeakulkuiset, että Vilho on jo panemassa uimatossuja jalkaansa Annikin päästessä kivenlohkareiden väliin, jonne Vilho on perustanut rantaleirin. Ei Vilhokaan kovin helposti pääse uimasilleen ja Annikkia alkaa epäilyttää, kannattaako hänen ensinkään yrittää lähteä uimaan kallioiden välissä kuohuvaan mereen. Aalloissa keinuvan Vilhon hihkuttua meriveden olevan lämmintä, auringon paisteessa kävelystä kuumissaan oleva Annikki päättää, että mereen on päästävä. Hän löytääkin tasaisen kiven, josta on helppo pulahtaa veteen.
Vesi on kuin onkin lämmintä ja meressä pulikointi on mukavaa. Annikki ei kuitenkaan arvaa lähteä kovin kauas lahdelman pohjukasta koska mainingit vievät uimaria aika voimakkaasti. Hän keskittää voimansa siihen, ettei ajaudu liian lähelle teräväreunaisia kiviä vaan voi uiskennella vapaassa vedessä ilman, että aallot paiskaavat hänet kallioon. Rannalle paluu onnistuu kätevästi siten, että Annikki odottaa isoa aaltoa, joka nostaa hänet istumaan tasaiselle sileäpintaiselle kivelle, josta on helppo nousta kuivalle rantakivelle.
***
Raituri-kissa on varmaan mennyt käymään kotonaan sillä sitä ei näy terassilla Susivuorten palatessa huvilalleen. Katti on kuulemma lähistöllä asuvan Annan tädin kissa. Koska täti ei ole käynyt vaatimassa lemmikkiään takaisin, Annikki arvaa, että Annan tunnistettua Susivuorten terassin sohvalla aamulla loikoillen kissan, hän on raportoinut tädille sen olevan hyvässä hoidossa ja palaavan kiltisti yöksi kotiin. Eipä silti, että jos Annikki olisi jäämässä Sardiniaan edes jokseenkin pysyvästi, hän kävisi kyllä ilmoittautumassa tädille halukkaaksi adoptoimaan kissan. Niin hieno kissa Raituri on luonteeltaan ja tavoiltaan ja lisäksi se on yhtä kaunis kuin Annikin omat kissat olivat aikoinaan. Raituri saattaisi itsekin olla valmis vaihtamaan emäntää. Sellainenhan ei ole kissojen keskuudessa tavatonta. Annikki tuntee itsekin kissan, joka muutti omatoimisesti naapuriin vaikka sen kotitalossaan saamissa palveluissa ei näyttänyt olevan mitään moittimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti