Aamu on lämmin ja aurinkoinen Annikin kuljeskellessa paljain jaloin pihanurmella Susivuorten huvilan pihaistutuksista tutkien. Vaikka suurin osa koristepensaista ja hedelmäpuista sekä perennoista on vielä aika pieniä, näkymä on rehevä. Aivan terassin edessä on yksi vähän isompi viikunapuu, jossa on vielä muutama raaka hedelmä. Vähän etäämmällä alarinteessä on vanhoja oliivipuita ja tuulessa suhisevia, monta metriä korkeita ruokoja. Ruovikon takaa kuuluu tuon tuostakin närhien rääkäisyjä ja toiselta suunnalta tuulihaukan kirkaisuja. Pienen sitruunapuun oksalle lennähtänyt pikkulintu taitaa olla mustapäätasku.
Annikki käy välillä keittämässä itselleen kahvit Vilhon nukkuessa pitkälle yli puolen päivän. Vilho on välillä sen verran valveilla, että kertoo keittiössä puuhailevalle Annikille, että makuuhuoneen avoimen ikkunan kautta pihalta kuuluu kissan naukunaa. Terassilla onkin harmaaraidallinen kissa, joka ilmoittaa vaativaan sävyyn, että sillekkin maistuisi aamiainen. Annikin ruokittua kissan, hän saa siitä heti läheisen ystävän. Katti nimittäin loikkaa Annikin syliin hänen istuessaan terassituolissa sähköpostejaan selaamassa.
Kun Annikkikaan ei ole jaksanut suunnitella ensimmäiseksi varsinaiseksi lomapäiväksi sen kummempaa ohjelmaa, päivä käytetään lepäilyyn ja ruokakaupassa käymiseen. Kissanruoan lisäksi Annikki ostaa ainekset kolmeen, neljään ateriaan. Mitähän kaikkea pikkukaupungin lihakaupasta mahtaa löytyä kun supermarketinkin valikoima on näin monipuolinen, Annikki pohtii tutkiessaan lihatiskin tarjontaa. Siipikarjan ja monenmoisten naudan- ja sianlihapalojen lisäksi saatavilla on mm. kokonaisia kaneja, siankorvia, lehmän mahalaukkua ja vasikanaivoja. Annikki ei sisäelimien syömisestä oikein välitä ja hän valitsee ostoskoriinsa valmiiksi paloiteltua kaninlihaa ja pari kokonaista viiriäistä. Leikkele- ja leipäosastoilta hän löytää lisää paikallisia erikoisuuksia ja ostaa niistä Gennargentun ilmakuivattua kinkkua ja Savoiardo-pikkuleipiä. Savoijilaiset pikkuleivät ovat yleisiä kaikkialla Italiassa mutta erityisen suosittuja ne ovat Sardiniassa, joka Sardinian kuningaskunnan aikaan oli savoijilaisten hallussa. Viinihyllystä löytyy vielä saarella yleisestä Monica-rypäleestä tehty punaviini.
Huvilalle palattua Annikki ruokkii ensimmäiseksi kissan. Vilhoa naurattaa kun Raituriksi ristitty katti suorastaan tärisee innosta hotkiessaan Annikin sille tarjoamaa lounasta. Raituri on vielä nuori ja pienikokoinen mutta muuten hyvävoimainen ja kiiltäväturkkinen kissa. Onkohan sekin kotoisin tien toisella puolella, parin sadan metrin päässä olevasta naapuritalosta? Naapurin hedelmätarhassa Annikki näki eilen illalla pari kissaa, jotka eivät kuitenkaan Raiturin tapaan liikuskele Susivuorten tontilla. Kotikissa Raituri kyllä on sillä se viihtyy sylissä eikä “roppaise” vaikka sitä kutittaa kainalosta. Raituri jää päivälevolle Susivuorten terassille mutta illalla se lähtee omille teilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti