Annikilla on kova into lähteä trekkailemaan Parco Nazionale del Gennargentuun. Hän näkee jo itsensä tepastelevan kivikkoisessa kanjonissa ja hyppelevän muflon-lampaiden seurassa huikaisevissa maisemissa vuorenjyrkänteellä. Mutta ei Gola de Gorropuun tai Pedra Carpìdasliin lähdetä noin vain ilman maastoautoa ja valmiutta tarpoa tuntikausia vaikeakulkuisissa maastossa auringon helottaessa pilvettömältä taivaalta.
Pedras Carpìdasi eli Massiccio del Gennargentun ja koko Sardinian korkein huippu näkyy Susivuorten terassille ja sieltä Annikki tyytyykin sitä ihailemaan ripustaessaan pyykkejä kuivumaan mantelipuun ja portinpielen väliin viritetylle narulle. Tällaisena upeana päivänä on ehdottomasti parasta lähteä meren rantaa eikä rääkkäämään itseään pitkillä vaellusreiteillä. “Sleep with the fishes” on Annikista parempi juttu kuin “Dormiei cu i muroni” ja vaelluskamppeiden sijaan hän pakkaa pieneen reppuunsa rantapyyhkeen ja alusvaatteet. Uima-asun hän pukee valmiiksi ylleen sillä siihen pujottautuminen on rannalla milloin kivikon ja kovan tuleen, milloin töllistelevien eläkeläisten takia turhan hankalaa puuhaa.
Ennen Arbataxiin suuntaamista, Susivuoret käyvät huvilaansa lähinnä olevalla Villagio nuraghe Bau Nuraxissa. Nuragheja, pronssi- ja rautakaudella rakennettuja pyöreitä kivitorneja löytyy Sardiniasta n. 7000 kappaletta joten on vähän outoa, että Annikki ja Vilho osuvat vasta nyt nuraghille. Yleensä heillä on tapana koluta, kuten esim. viimesyksyisellä Menorcan matkallaan kaikki yli pari tuhatta vuotta vanhat kivikasat . Bau Nuraxin nuraghe-kylässä on korkean kivitornin lisäksi jäänteitä asumuksista mutta lajissaan se ei ole erityisen merkittävä vaikka onkin kauniissa paikassa korkealla rinteessä.
Susivuorten kotikylä Trieihin verrattuna meren rannalla sijaitseva Arbatax on oikea lomakaupunki. Tosin vilkkaimman rantakauden jo päätyttyä, venematkoja mainostavat kojut ja osa hotelleista ja baareista ovat nyt kiinni. Kaupungin suurimmalla uimarannalla on sentään jonkinlaista rantaelämää parinkymmenen hengen makaillessa siellä hiekalla. Annikki ja Vilho suuntaavat hiekkarannan reunalle päästäkseen levittämään omat rantamattonsa ja -pyyhkeensä hienon hiekan sijaan kalliolle. Olisipahan kamppeissa vähän vähemmän hiekkaa mukana vietäväksi.
Tänään aaltoja ei ole nimeksikään ja vesi on lämmintä. Annikki viihtyykin meressä pitkään. Tasainen hiekkapohja innostaa hänet tekemään matalassa vedessä kunnon juoksutreenin, jonka päälle hän vielä ui syvässä vedessä tehden välillä erilaisia hydrobic-tunneilta tuttuja liikkeitä. Liikuntaa ei nimittäin ole viime päivinä tullut liian paljon harjoitettua kun kävelylenkitkin ovat olleet etupäässä huvilan keittiön ja terassin välillä ravaamista.
Lounaan jälkeen Vilho menee päiväunille ja Annikki saa Vilhon kiukuttelulta rauhassa tehdä pieniä kotiaskareita Raituri-kissa seuranaan. Vaikka hän käyttää monta kaktusviikunaa, granaattiomenaa ja kakia hedelmäsalaatin valmistamiseen, tuntuu, etteivät hedelmävadit ole vajentuneet lainkaan. Söisivätköhän huvilan edustalla lähes päivittäin laiduntamassa käyvät lampaat ylimääräiset hedelmät, Annikki miettii mutta päättää ettei ainakaan ala kuoria piikikkäitä kaktusviikunoita lampaita ruokkiakseen. Kohtahan ne alkaisivat tungeksia terassille hedelmiä kärttämään. Tämän kyseisen lammaslauman vartijoina olevat koirat eivät nimittäin ota hommaansa kovin tosissaan ja lammaspaimen Davide saa joka kerta komentaa paria, kolmea karkulaislammasta pois Susivuorten pihanurmea reunustavia istutuksia napsimasta. Yksi koirista on toki vasta pentu, joka kulkee isomman koiran perässä tai makailee tablettitietokonetta viikunapuun varjossa näpyttelevän Daviden jaloissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti