5. päivä: Annikki museoissa - aprillia, aprillia!

Eilisten kuurosateiden jälkeen päivä on jälleen aurinkoinen. Vilho tavailee matkaoppaitaan ja hoputtaa Annikkia valmistautumaan lähtemään taidemuseoon. Annikki kiukuttelee huonosti nukkumansa yön jälkeen eikä ole lainkaan innostunut ajatuksesta kierrellä kymmeniä saleja täynnä hänelle jokseenkin yhdentekeviä maalauksia. Annikin vähimmäisvaatimuksena on, että jos taidemuseoon mennään, niin hän pääsee ajamaan sinne köysirataa pitkin. 

Mutta Vilhon ilmoittamana päivän kohteena ei olekaan Budan linnassa oleva Magyar Nemzeti Galéria eli Unkarin kansallisgalleria vaan Pestin puolella sijaitseva Szépmüvészeti Múzeum. Tämän Budapestin taidemuseon kokoelmiin kuuluu mm. muutamia kiinnostavia El Grecon ja Leonardon teoksia. Annikki ei kuitenkaan jaksaisi lähteä tähänkään museoon. Taidemuseo on nimittäin suljettu kolmivuotiseksi suunnittelun remontin ajaksi viime helmikuussa eikä Annikki saa unkarinkielisiltä verkkosivuilta selvää, olisiko museon kokoelmia nähtävissä jossain muualla kaupungissa. Vilho epäilee, että puheet museon remontista ovat Annikin keksimä aprillipila mutta suostuu luopumaan kaavailemastaan päiväohjelmasta. 

Annikki ei kuitenkaan saa jäädä makailemaan asunnolle vaan kohta hän kipittää Vilhon rinnalla kohti Budaa ja sen Gellért-kukkulaa. Päivä on tosiaan aurinkoinen mutta kovin tuulinen. Pohjoistuuli nostattaa Tonavaan vaahtopäitä ja Annikin on kiedottava huivi tiukemmin kaulaansa. Susivuoret vain kurkistavat kukkulan alarinteellä olevaan Sziklatemplomiin eli Kalliokirkkoon ja jatkavat matkaansa rinnettä ylös. Viileästä tuulesta huolimatta kevät on Budapestissä jo pitkällä. Koristeomenapuiden ja magnolioiden sekä orvokkien, helmihyasinttien ja kevätlinnunherneiden tavoin monet muutkin koristekasvit ovat täydessä kukassa. 

Mutkitteleva kävelytie vie lopulta Gellért hegyn huipulle, jossa on mahtipontinen vapausmonumentti. Vilho luennoi jotain monumentin alkuperästä mutta Annikki keskittyy kukkulalta avautuviin maisemiin. "Serlakaulojen" eli Habsburgien rakennuttaman linnakkeen kohdalla kaksikkomme alkaa laskeutua kohti Erzebet hidiä eli Elisabetin siltaa. Matkalla saadaan jännittää pääseekö Gellértin patsaalle kiivennyt teini alas ilman, että halkaisee kallonsa ja repii merkkifarkkunsa. Pojan onnistuttua laskeutumaan nelivetoa takaisin näköalapaikalle, Annikki nappaa kuvan tästä Budapestin suojeluspyhimyksen, Szent Gellértin suuresta patsaasta. Monumentin symboliikasta voi asiasta tietämätönkin päätellä, että alun perin Italiasta kotoisin olleelta benediktiiniläisimunkki Giorgio di Sagredonalla on ollut tekemistä unkarilaisten kääntymisessä kristinuskoon.

Kotiin asunnolle palataan pitkin Váci utcaa eli pitkää kävelykatua, jossa on etupäässä turisteille suunnattuja ravintoloita ja kauppoja. Eräästä niissä Vilho löytää Suomesta tuttua unkarilaista viinimerkkiä. Kuohuviinin sijaan tarjolla on valko- ja punaviiniä ja kun hinta ei päätä huimaa, Vilho sujauttaa molemmat pullot Annikin ostoskoriin. Annikki on tyytyväinen laskiessaan, että hyllystä löytyy etiketinväriltään 11 erilaista Törleytä - mukaan lukien alkoholiton kuohuviini, jota ei taatusti tehty parikymmentä vuotta sitten. Mutta "oikeanväriset" Törleyt puuttuvat. Valkoetikettinen Gála sec on sen verran kalliimpaa kuin supermarketissa, että sekin saa jäädä hyllyyn. 

***

Annikki ei pääse edes lounaan päätteeksi kaipaamilleen päiväunille. Nyt Vilho on keksinyt lähteä vertailemaan budapestiläisen ja sodankyläläisen eli kaikkein pohjoisimman Lidlin valikoimia. Asunnon kulmilla olevalta Kálvin tériltä eli Kalvinin aukiolta ei ole kuin puolentoista kilometrin kävelymatka lähimpään Liiteriin. Matkalla ohitetaan - ja nimenomaan ohitetaan - Magyar Iparmüvészeti Múzeum eli taideteollisuusmuseo. Art nouveau -tyylinen rakennus on kyllä komea mutta ajatus 4 000 huonekalun, 11 000 korun jne. kokoelmasta saa Annikin kiirehtimään askeliaan.

Etelään vievältä pääväylältä käännytään Leonardo utcalle ja huomatessaan kulmatalon seinässä Leonardoa esittävän reliefin, Annikki toteaa, että tämähän korvaa sen, ettei päästy näkemään sitä Leonardon omaa teosta. Miksi muuten Budapestissä on Leonardo da Vincille omistettu katu? Eihän hän tiettävästi koskaan matkustanut Toscanasta Milanoa pohjoisemmaksi. Mutta onhan Vilnassakin Frank Zappan patsas siitä syystä, että tämä kuulemma oli aikeissa vierailla kaupungissa.

Leonardo utcan talojen ulkoseinien huono kunto saa Annikin epäilemään, että julkisivuremontin lisäksi taloissa tarvittaisiin järeämpiä korjaustoimia. Kaupungin viskaalit ovat näköjään tehneet saman päätelmän; seuraavassa korttelissa vanhat talot on lanattu  kokonaan pois ja tilalla on rakennustyömaa. Uusia, isoja kerrostaloja nousee kadun molemmin puolin. Vilho huomaa, että samoin kuin Kairossa, nostokurkia ei korkeuksiin kohoavilla rakennustyömailla käytetä.

***

Toisin kuin Sodankylässä, budapestiläisestä Liiteristä löytyy mm. Tokaji Aszú 5 puttonyos -viiniä alle 5000 forintilla ja kauppahallista tuttuja savustettuja kinkkuja. Muuten valikoima on molemmissa paikoissa melko samanlainen. Hinnat ovat toki Unkarissa vielä hieman Suomea halvemmat mutta eiköhän asia korjaudu aivan lähitulevaisuudessa. Kahvivalikoima Budapestin Liiterissä on yllättäen parempi kuin kaupungin muissa halvoissa kaupoissa ja Vilho poimii mukaan espressokahvipaketin.

Paluumatkalla Annikki ja Vilho oikaisevat uuden kauppakeskuksen kautta Corvin mozille, vanhalle elokuvateatterille. Corvinin modernissa kauppakeskuksessa pariskuntamme alkaa epäillä sitä, missä Euroopan maassa ovatkaan tällä kertaa. Kaikki näyttää nykyään samalta Italian eteläkärjestä Suomen Ouluun asti. Paitsi kenties maaliskuinen räntäsade, joka sataa heidän niskaansa kauppakeskuksesta ulos astuttaessa. Tätä ei olisi tapahtunut Calabriassa.