11. päivä: Budapestin harmaasta byrokratiasta Balatonin turkoosiin rauhaan

Aamulla metro kuljettaa Annikin ja Vilhon kaupungin pohjoispuolelle, Ujpest-Központin suuntaan. Pääsisäisen jälkeisenä arkiaamuna metromatkustajat, Annikki ja Vilho mukaanlukien, eivät vaikuta kovinkaan pirteiltä. Opiskelijat haukottelevat ja töihin matkaavat torkahtelevat. Väsähtänyttä tunnelmaa korostaa metrovaunun heikko valaistus ja budapestiläisten iloton vaatetus. Kaupungilla kulkiessa Annikki on pannut merkille, etteivät unkarilaiset juuri vaatteilla koreile. Varakaskin väki pukeutuu hillitysti tai suorastaan synkästi. Nuorisolla on tietysti oma, yleiseurooppalainen pukeutumistyylinsä mutta Budapestissä sekin on ankean väritön. Annikin hehkuvan oranssi kaulahuivi tuntuu olevan kaupungin ainoa väriläiskä. Myös korkokengät ovat harvinainen näky Budapestissä. Toisin kuin naapurimaissa, enemmistö naisista painelee kadulla matalissa kävelykengissä.

***

Gyöngyösi utcan metroaseman vierestä löytyy autovuokraamo, josta Vilho on varannut Susivuorille menopelin muutamaksi päiväksi. Vilho päivittelee sitä, kuinka kansainvälisen vuokraamon toimistossa voidaan toimia näin toivottoman hitaasti ja tehottomasti. Susivuoret ovat ainoat asiakkaat ja heitä "palvelee" yhteensä neljä työntekijää. Yksi heistä on jonkinlainen pomo, joka vahtii sen tollon toimia, joka käyttää puoli tuntia vuokraussopimuksessa tarvittavien tietojen kirjaamiseen tietokoneelle. Ensin tämä on yrittänyt saada Vilhon kirjoittaman tiedot tyhjälle paperille, josta olisi sitten kopioinut ne koneelle. Vilho kieltäytyy ja kehottaa tolloa katsomaan ruutua tarkemmin; kaikki löytyy jo sieltä. Allekirjoituksia toki tarvitaan vielä puoli tusinaa eikä auton luovuttaminen kadulla suju sekään ilman älytöntä papereiden ja allekirjoitusten kanssa sähläämistä. 

Kun Vilho vihdoin starttaa vuokraamon edessä tämänkertaisen Vilhomobiilin, hän ajaa sen aluksi kulman taakse parkkiin. Äskeisen byrokratiapläjäyksen jälkeen autoon ja tulevaan matkareittiin täytyy tutustua kaikessa rauhassa ennen kuin lähtee ajelemaan Budapestin aamuruuhkaan.

Lukuisista tietöistä ja niistä johtuvista edestakaisista kaistanvaihdoissa huolimatta Vilho saa ainakin Annikin mielestä helposti ohjattua Vilhomobiilin Tonavan toiselle puolelle ja kaupungista ulos vievälle pääväylälle. Matkalla nähdään se toinen roomalainen amfiteatteri, jota Susivuoret eivät Aquincumin retkellään jaksaneetkaan kävellä katsomaan.

Cappuccinon mittainen tauko pidetään heti kun on päästy Balaton-järveä kohti vievälle tielle. Huoltoaseman yhteydessä olevassa tavernassa Annikki hyödyntää sen ilmaista wifiä. Unkarissa verkkoon pääsy tuntuu olevan helpompaa kuin lähes missään muualla Euroopassa. Budapestinkin asunnossa ja lähes kaikissa kaupungin kahviloissa ja ravintoloissa on nopea ja suojattu ilmainen yhteys.

Maisema muuttuu nopeasti kumpuilevaksi ja Balatonia lähestyttäessä näkyy kunnon kukkuloita. Susivuoret kiertävät järven sen länsireunaa pitkin ja laskeutuvat aivan sen rantaan Balatonfüredin pikkukaupungin jälkeen. Päivä on kovin tuulinen ja Balatonin turkoosista vedestä nousee vaahtopäitä. Matalan järven vesi on tosiaan samean turkoosia. Veden saippuamaisuus johtuu Vilhon mukaan sen sisältämistä monista mineraaleista. Tihanyn niemenkärjestä pääsisi hetkessä lautalla järven vastarannalle mutta Susivuoret palaavat tästä Balatonin kapeimmasta kohdasta takaisin järven länsirantaa pitkin kulkevalle tielle. 

Kuten tavallista, Annikki ja Vilho ovat päätyneet rantalomapaikkaan täysin kauden ulkopuolella. Balatonin pensionaatit ja rantabaarit ovat kiinni. Myös hienot rinnehuvilat ovat nyt tyhjillään. Kesäkuumalla Balatonilla käy taatusti kuhina ja Budapestistä tulevat junat pysähtelisivät joka seisakkeella ja asemalla.

Lukuisten nimiltään Balaton-alkuisten pikkupaikkakuntien läpi ajetttua Annikki huomaa etteremin eli ravintolan, joka näyttää olevan auki. Vilho tekee hallitun u-käännöksen ja parkkeeraa Vilhomobiilin rustiikkisen talon eteen Vonyarcvashegy-nimisessä maalikyläsä. Ravintolassa on takassa palavasta tulesta huolimatta kylmä mutta palvelu on lämminhenkistä. Annikki ja Vilho tavailevat hetken ruokalistaa ja päätyvät tilaamaan annokset, jotka osoittautuvat erinomaisiksi valinnoiksi. Suurelle puulautaselle aseteltu lajitelma lihavartaita säilöttyjen ja tuoreiden vihannesten kera on kovasti Vilhon mieleen. Annikki syö tuoreita, paistettuja kalafileitä ja yrittää arvailla, mistä unkarilaisesta kalalajista on kyse. Kala muistuttaa maultaan ahventa mutta maussa on mukana mutamainen vivahde. Yhtäkaikki, Balatonin valkoviini sopii sen kanssa hyvin. Myöhemmin Annikki selvittää, että harcsa on monni, jota kalastetaan Balaton-järvestä. Kalan kanssa tarjotaan persiljalla höystettyjä keitettyjä perunoita. Ne ovat - siis keitetyiksi perunoiksi - erinomaisia. Annikki ei  kuitenkaan yritä selvittää niiden lajiketta vaikka onkin faijansa lailla tarkka perunoiden alkuperästä ja laadusta.

Tyytyväisinä, kylläisinä ja vain muutamaa tuhatta forinttia köyhempinä Susivuoret jatkavat  matkaansa. Balatonin raikkaita valkoviinejä tuottavilta viinitarhoilta pitäisi päästä illaksi Unkarin kuohuviinipääkaupunkiin, Pécsiin.