Kaksikkomme seuraa Tonavaa vastavirtaan eli pohjoiseen kohti Budapestiä. Tonavan varrella olevien kylien nimet ovat tietysti lähes kaikki Duna-alkuisia. Suuri virta ylitetään Dunafödvárin kohdalla ja sieltä Vilho ohjaa auton suoraan itään. Kiskunsagin kansallispuistossa maasto alkaa muuttua tasaiseksi ja Keckemetin jälkeen avautuu Nagy Alföld eli suuri tasanko, pusta.
Pustan ylitys tapahtuu viivasuoraa tietä pitkin. Vaikka mutkia ja mäkiä ei ole, liikenneonnettomuuksien vaara on ilmeinen. Tie on nimittäin välillä huonokuntoinen sortuvine reunoineen ja unkarilaiset tuppaavat ajamaan kovaa vauhtia aivan toistensa takapuskurissa kiinni uhkarohkeita ohituksia kärkkyen. Ilmeisesti pusta on se paikka, jossa unkarilaiskuskilta lähtee järki päästä. Tätäkö se suomalaisiskelmien pustan taika on? Budapestissä ajetaan nimittäin sangen maltillisesti satunnaisia punaisia päin ajamisia lukuun ottamatta. Leimallisinta unkarilaisessa kaupunkiajossa on, Itävallan tapaan, yletön kohteliaisuus jalankulkijoita kohtaan. Annikki epäilee, ettei Itävalta-Unkarin monarkkiseen tyyliin tottunut jalankulkija selviäisi Helsingin liikenteessä hengissä kuin enintään kolme ja puoli minuuttia.
Ensimmäistä osoitusta pustan autoilijaa hullaannuttavasta vaikutuksesta ei tarvitse kauaa odotella. Edessä vilkkuvat lukuisten hälytysajoneuvojen valot merkiksi siitä, että iso rekka on onnistuttu ajamaan täysin suoralla tiellä kumolleen tien poskeen. Rekkaliikenne on suuren pustan halkaisevalla tiellä sen verran vilkasta, että välttääkseen todistamasta kaikkia järjettömiä ohituksia, Susivuoret pysähtyvät useita kertoja taukopaikoille jatkaakseen matkaansa vasta kun tie on jälleen tyhjä. Kosteikon suojelualueelle pysähdyttäessä nähdään haikaroiden lisäksi mm nokikanoja, silkkiuikkuja, joutsenia ja rantasipi. Vilhon kiikaroidessa sorsalintuja, Annikki huomaa neljä kaurista, jotka kahlailevat läheisellä vettä tulvivalla niityllä. Vilhon saatua videokameransa esiin, kauriista kolme häipyy ruovikkoon mutta neljäs jää rauhallisesti kuvausetäisyydelle poseeraamaan.
Paikoin tasangolle kertynyt vesi uhkaa tulvia tielle asti. Ojia, ja tuskin salaojiakaan pustalla ei ole. Minne ja miksi vesi loputtomalta tasangolta ohjattaisiinkaan? Kesällä pustalla on takuulla niin kuumaa ja kuivaa, että kaikki keväällä sinne kertynyt vesi tulee tarpeeseen. Kosteikkojen muuttolintujen lisäksi pustalla nähdään lukuisia hiirihaukkoja ja jalohaukkoja. Annikin nähdessä ruskosuohaukan, päivän haukkalaskuri räpsähtää lukemaan 52. Jännittävin haukkahavainto on se kun suuri haukka jahtaa tasangolla säntäilevää jänistä. Saalistaja hämääntyy jäniksen nopeista suunnan vaihdoksista ja siitä, että samoilla apajilla lentelee pari jyrsijäjahdissa olevaa pienempää haukkaa. Jänis pääsee tällä kertaa karkuun. Yhtä onnekas ei ollut yksi pustan lukuisista fasaaneista, joka on päätynyt hiirihaukan lounaaksi.
Annikki ja Vilho kurkkivat kateellisina auton ikkunasta lounastavaa haukkaa sillä heille ei ole ateriaa tiedossa. Vielä hetki sitten tien varrella oli tasaisin väliajoin ruokaa tarjoavia tavernoita ja majataloja mutta sitten kun Susivuoret malttaisivat lounastaa, ainoat pustan halkovalla tiellä näkyvät kyltit mainostavat hevostiloja ja ratsastusretkiä. Hevosia näkyykin monella laitumella mutta ravitsemus- ja majoituspalveluita tarjoavat tilat ovat melko kaukana tiestä. Susivuoret eivät viitsi lähteä tarkistamaan, olisiko niistä joku auki. Siitä ei olisi takeita sillä moniin hevostilojenkin kyltteihin on lisätty sana Eladó eli "myytävänä". On siis tyydyttävä kevyisiin matkaeväisiin ja siihen, ettei meno pustalla olekaan aivan yhtä riehakasta kuin iskelmässä Yli pustan, jossa "viulut riemua soittaa kun pustan poikki meidän käy tie". Vai olisiko pusta pitänytkin ylittää yöllä tähtien loisteessa? Eivät kai kymmenet suomalaisiskelmät, joissa kerrotaan öisen pustan hurjasta menosta voi olla täysin mielikuvituksen tuotetta!
Annikki ja Vilho kurkkivat kateellisina auton ikkunasta lounastavaa haukkaa sillä heille ei ole ateriaa tiedossa. Vielä hetki sitten tien varrella oli tasaisin väliajoin ruokaa tarjoavia tavernoita ja majataloja mutta sitten kun Susivuoret malttaisivat lounastaa, ainoat pustan halkovalla tiellä näkyvät kyltit mainostavat hevostiloja ja ratsastusretkiä. Hevosia näkyykin monella laitumella mutta ravitsemus- ja majoituspalveluita tarjoavat tilat ovat melko kaukana tiestä. Susivuoret eivät viitsi lähteä tarkistamaan, olisiko niistä joku auki. Siitä ei olisi takeita sillä moniin hevostilojenkin kyltteihin on lisätty sana Eladó eli "myytävänä". On siis tyydyttävä kevyisiin matkaeväisiin ja siihen, ettei meno pustalla olekaan aivan yhtä riehakasta kuin iskelmässä Yli pustan, jossa "viulut riemua soittaa kun pustan poikki meidän käy tie". Vai olisiko pusta pitänytkin ylittää yöllä tähtien loisteessa? Eivät kai kymmenet suomalaisiskelmät, joissa kerrotaan öisen pustan hurjasta menosta voi olla täysin mielikuvituksen tuotetta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti