13. päivä: Hungaroringin viimeinen kierros

Takaisin Budapestiin ajaisi moottoritietä pitkin yhdessä hujauksessa mutta Susivuoret eivät tavoilleen uskollisena suuntaa tullitielle. He luuhaavat kaikki kylät ja pikkukaupungit Egerin ja Budapestin välillä maksullista M3-moottoritietä myötäilevää pienempää tietä seuraten.

Vaikka kyläraiteilla vastaan tulee isoja traktoreita maatalouskoneineen, pelloilla kevättyöt tehdään suurelta osin käsipelin. Koskahan Suomessa on viimeksi voinut nähdä isolla pellolla kymmenen hengen joukon kuokkien varressa?  Myös viinitarhoissa ahkeroidaan porukalla. Tai ehkä sanoa "ahkeroidaan" on vähän liioittelua. Pelloilla ja viinitarhoissa on nimittäin sama systeemi kuin rakennus- ja tietyömailla ja esim. puistotyöntekijöiden ja pysäköinninvalvojien partioissa. Jos kyseessä on kymmenen hengen työporukka, siitä pari, kolme duunaria näyttää huhkivan tosissaan, toiset pari polttelevat tupakkaa ja loput ovat jonkin sortin työnjohtajia, jotka seisoskelevat joutilaina. Unkarilainen systeemi ei vaikuta järin tehokkaalta mutta tällä tavoin maan virallinen työttömyysaste lienee Suomea matalampi.

Gyöngyösiä lähestyttäessä avolouhokset ja kuonakasat peittävät näkymät Sárhegy- ja Mátras-vuoristoihin. Gyöngyösin kaupunkikaan ei näytä kauniilta vaan suuret, harmaat asuinbunkkerit tekevät siitä perin kolhon näköisen. Laitakaupungin supermarketti sen sijaan on Annikista ja Vilhosta mukavan värikäs paikka heidän tehdessään siellä tuliaisostoksia. Ostoskoriin lastataan iso valikoima paprika- ja valkosipulitahnoja ja tulisuudeltaan eriasteisia paprikajauheita. Vilho sujauttaa paprikatuubien- ja pussien sekaan myös pienen, puisen leikkuulaudan. Sille, samoin kuin monenmoisille paprikatuotteille löytyisi kyllä käyttöä Vilhon keittiössä. Annikilla taas on mielessä toisenlaiset keitokset hänen tutkiessaan erikokoisia Unicum-pulloja.

Susivuorten verkkainen ajelu johtaa lopulta Budapestiin ja autovuokraamolle. Päivän teeman mukaisesti auton palautuskaan ei suju samaa tahtia kuin formularadalla. Annikki saa nauttia hyvän tovin lämpimästä auringonpaisteesta ennen kuin kaikki paperit on kuitattu ja Vilhomobiili siirtyy takaisin vuokraamon haltuun.

***
Ajettuaan lähes Unkarin ympäri, Vilho nukkuu asunnolla ansaitut päiväunet Annikin setviessä matkan aikana kertynyttä kuittipinoa ja lataillessa pesukonetta. Avoimista ikkunoista tulvii sisään auringonvaloa ja pyykit kuivuvat hetkessä. Iltakin on niin lämmin, että Budapestin lukuisat terassit täyttyvät lempeästä säästä nauttivista ihmisistä.

Annikkia huvittaa edelleen suomalaisiskelmien pakkomielle pustasta. Jopa sellaisissa lauluissa kuin Budapestin sillat ja Budapestin yössä höpistään pustasta ja mustalaisviuluista. Eihän Budapest missään pustalla ole. Eikä ainakaan tänäpäivänä baareista mitään viulumusiikkia kuulu vaan meno on lähinnä sellaista kuin Unkarissakin vime vuonna listoille nousseessa George Ezran biisisssä ja videossa Budapest. Sitä Annikki ei halua kuulla vaan Vilho saa soittaa läppäristään matkan viimeisen Unkari-aiheisen kappaleen, joka on tietysti Jethro Tullin klassikko Budapest.