Annikki ja Vilho vapautuvat pustan taikapiiristä kun edessä alkaa näkyä Karpaattien vuoristo. Kumpuilevassa maastossa suora tie muuttuu Egerin viinitieksi, joka mutkittelee loivasti viinitarhojen keskellä. Egerin kaupunkiin saavutaan kuudelta illalla kun aurinko alkaa jo laskea.
Vilhon kurvatessa auton egeriläisen viiniliikkeen pihaan, jonka yläkerrassa Susivuorten seuraava majapaikka on, isäntäväki tulee saman tien toivottamaan heidät tervetulleeksi. Vilhoa rouvan pedanttisuus tuntuu vähän häiritsevän mutta Annikki on tyytyväinen siitä, että kaikki asiat selitetään ja sovitaan yhdellä kerralla ja yksiselitteisesti. Kerrankin ei tarvitse kysyä erikseen mitään avainten palautuksesta, wifin käytöstä, auton parkkeeraamisesta tms. Vain pilkuntarkka henkilö- ja matkustustietojen täyttö on Annikista turhaa.
Tähdet ovat jo syttyneet Egerin taivaalle kun Susivuoret kävelevät pikkukatua alas kaupungin vanhaan keskustaan. Tähtien loistaessa itse kaupunki näyttää hyvin pimeältä valaistua minareettia lukuun ottamatta. Géza Gárdonyin romaanissaan Egerin tähdet kuvaama Egerin piiritys v. 1552 taisi päättyä ottomaanien voittoon, Annikki päättelee Vilhon kerrottua, että ottomaanien minareetti on 1600-luvulta.
Pimeiltä kaduilta Susivuoret päätyvät väistämättä valaistulle Dobó térille eli katedraalin edessä olevalle aukiolle. Sen laidalla olevista ravintoloista on kuin onkin muutama auki. Tavallisesti Annikki ja Vilho välttelevät kaupunkien paraatipaikalla olevia, yleensä hintavia ravintoloita ja kahviloita ja etsivät vähän syrjemmältä arkisempia ruokapaikkoja. Pikkuisessa Egerissä ei iltakymmeneltä taida olla siihen mahdollisuuksia ja hetken ulko-ovella ruokalistaa tutkittuaan Susivuoret astuvat rohkeasti sisään ravintolaan, jonka valkoliinaisissa pöydissä palavat kynttilät.
Ravintolan palvelu on tyylikästä ilman turhaa hienostelua ja hössötystä. Susivuoret saavat rauhassa tutkia monikielistä ruokalistaa sekä pitkää viinilistaa. He päätyvät tilaamaan oikein tähtiaterian. Vilho syö alkajaisiksi erittäin maukkaan kauriinlihakeiton ja pääruoaksi hampurilaisen nimellä tarjottavan mainion naudanlihapihvistä ja kasviksista rakennetun kokonaisuuden. Annikin eteen tuodaan - ei enempää eikä vähempää - puolikas paistettua ankkaa. Lintu ei onneksi ole valtavan suuri mutta Annikki saa askarrella inkivääri-hunajakastikkeella silatun, rapeaksi paistetun ankan kanssa aikansa. Ankan kanssa tarjottava punakaali on sekin todella herkullista ja Annikki saa ohjeen kuinka sitä valmistetaan käyttäen raaka-aineina kaalin lisäksi mm. karamellisoitua sokeria ja valkoviiniä. Vilhon valitsema pullollinen Egerin viiniä kruunaa aterian. Susivuoret ovat hyvin tyytyväisiä kävellessään takaisin majataloonsa Egerin tähtitaivasta ihaillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti