Perjantaina Susivuoret alkavat jo pakkailla laukkujaan huomista kotiinpaluuta varten. Annikin pienehkö laukku on vain puolillaan ja se sinetöi päätöksen lähteä tekemään lisää tuliaishankintoja. Jouluksi voisi ostaa vaikka sitä kuuluisinta Tokajin juomaa eli jalohomeista makeaa viiniä.
Annikki ei vieläkään muista Tokajin viinien luokitusta mutta eiköhän kyseessä ole sitä hienompi juoma, mitä kalliimpi viinipullo on. Vilho on paremmin perillä puttonyos-systeemistä (katso: Vilhon Tokajin lyhyt oppimäärä ) ja tutkii hartaasti kullanväristä viiniä sisältäviä pieniä pulloja. Kun Annikki ostaa vielä lentokentältä hyvään hintaan 6 puttonyosin pullon, koossa on koko numerosarja. Oikeastaan Annikin ja Vilhon ei olisi mitään syytä haalia niin montaa jälkiruokaviiniä kun he nauttivat niitä vain jouluisin. Onneksi näitä viinejä voi säilöä useita vuosia. Annikki tutkii uteliaisuuttaan myös kuohuviinihyllyjä ja tekee uuden Törley-ennätyksen: 16 eriväristä etikettiä! Unkarilainen kuohuviini on kuitenkin parhaimmillaan paikan päällä juotuna ja siksi Törleyt ja niitä maistuvimmiksi osoittautuneet Hungária-pullot saavat jäädä hyllyyn.
Corvin-aukiolla liikennevaloissa seistessään Annikin huomio kiinnittyy ohiajavaan mustaan autoon. Auto muuten ihan tavallisen näköinen mutta sitä ohjaa autonkuljettaja ja sen takaosassa on tummennetut lasit. Lisäksi sen etuovessa on Zwackin logo. Meniköhän siinä joku Zwackin tirehtööreistä? Sen perusteella, mitä Annikki luki Zwackin suvun ja heidän Unicum-juomansa ihmeellisistä vaiheista, hän pitää sitä hyvinkin mahdollisena. Sen verran tiukoista paikoista Zwackit ovat vuosikymmenten ja vallanpitäjien vaihtuessa joutuneet selviytymään, ettei heitä tahdo uskoa (nykyisellä) asemallaan mahtaileviksi öykkäreiksi, joita ei saisi istumaan pienen, tavallisen Fordin takapenkille.
***
Vilho on jo jonkun aikaa kärttänyt gulassia, joka on vähintään joka toisen budapestiläisravintolan ruokalistalla. Lounaaksi Vilho saakin eteensä pienen metalliastian täynnä höyryävän kuumaa gulassikeittoa. Mutta se on tässä, lähinnä englantilaista pubia muistuttavassa paikassa sangen vaatimattoman makuista. Vasta Annikin pöytään pyytämä tulinen paprikasose saa keitoksen maistumaan. Baaritiskin tuntumassa hihkuvat britit eivät tunnu lisämausteita kaipaavan vaan heiluvat iloisina litran tuopit käsissään. Annikki ihmettelee, mikä tuo kolmi-nelikymppisen miesporukan Budapestiin. Halpa olut, on Vilho tietävinään.
Vilhon ottaessa nokkaunet Annikki käväisee aivan asunnon lähellä olevassa kahvilassa. Se on juuri se paikka, jonka ikkunan eteen Susivuoret ovat joka kerta ohikulkiessaan pysähtyneet. Kahvilan ikkunalla nimittäin makaa usein iso kissa. Kahvilan nimi, Zoo Cafè, antaa ymmärtää, että sisällä on muitakin eläimiä ja Susivuoret ovat pari kertaa nähneetkin kun lapset silittelevät siellä marsuja. Annikin tuskin astuttua sisään kahvilaan, häneen käsiinsä yritetään työntää monella kiemuralla oleva, päätään ojenteleva käärme. Vaikkei käärmeitä kammoakkaan, Annikki ei ryhdy heti alkajaisiksi tekemään lähituttavuutta parimetrisen matelijan kanssa.
Annikin päästyä istumaan pöydän ääreen, hänen käsivarrelleen ilmestyy kirkkaanvihreä kameleontti. Häntineen kymmensenttinen suomumatelija alkaa kiivetä kohti Annikin olkapäätä. Estääkseen kameleonttia kätkeytymästä hiuksiinsa, Annikki huijaa eläimen kävelemään toiselle käsivarrelleen ja palauttaa sen terraarioonsa. Kameleonttien, gekkojen ja muiden liskojen sekä useiden eriväristen käärmeiden lisäksi kahvilassa on pari papukaijaa ja isot akvaariolliset kaloja sekä joukko nisäkkäitä. Niitä Annikki tulisi varmasti katsomaan toisenkin kerran.
***
Ilta on vielä lämmin ja kaupungin terassit ovat täynnä Susivuorten lähtiessä illalliselle. Läheisellä Ráday utcalla on monta mukavannäköistä ravintolaa, joista Susivuoret nopeasti valitsevat yhden, joka tarjoaa Vilhon edelleen himoitsemaa gulassia. Tällä kertaa gulassikeitto tuodaan korvallisessa ruukussa ja se on erittäin maukasta. Vilhon lusikoidessa täyttävää alkuruokaansa, Annikki syö suuren salaattiannoksen, jonka päällä on isot siivut paistettuna unkarilaista juustoa, jonka vaikeasti lausuttavan nimen Annikki on jo unohtanut. Juusto muistuttaa kainuulaista leipäjuustoa mutta siinä on vieno savun maku. Juusto on joko savustettu tai sitten se on paistettu laardissa, jota Unkarissa käytetään paljon ruoanvalmistuksessa. Pääruokansa kanssa Annikki tilaa lasillisen Egerin punaviniä ja se sopiikin hyvin yhteen budapestiläisittäin valmistetun naudanlihan kanssa. Vilho taistelee vielä suuren sianliha-annoksensa kanssa Annikin kaataessa itselleen toisen lasillisen aterian aluksi nautittua valkoviniiä. Annikin valitsema, Balatonin Olasz Riesling -viini kuuluu Vilhon luokituksen mukaan ns. helppo-ottoisiin viineihin. Vaikka unkarilaisen rypälelajkkeen nimessä onkin sana Riesling ei se ole sukua Reinin laakson Riesling-rypäleeen kanssa. Unkarilaisista rypäleistä tehty juoma on miedomman makuista kuin saksalaiset riesling-viinit ja sopii mainiosti Budapestin lämpimään iltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti