Hae tästä blogista

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

11. päivä: Balatonilta Pécsiin eli kuinka elintaso laskee laskeuduttaessa kukkuloilta peltoaukeille

Balaton-järven eteläkärkeä lähestyttäessä kukkulat ovat madaltuneet tasaisiksi pelloiksi ja niityiksi, hienot jugend- ja funkkishuvilat vaihtuneet niitä paljon vaatimattomiksi pieniksi taloiksi ja kiiltävät Audit ja BMW:t savuttaviksi Trabanteiksi ja Wartburgereiksi. Maaseudun pikkukylissä on pysähtänyt tunnelma eikä kylien läpi vievällä kapealla ja kuoppaisella tiellä ole montakaan kulkijaa. Somogyn alue ei selvästikään ole Unkarin vaurainta ja vireintä seutua.

Kaikkein ränsistyneimmissä kylissä, joissa ei ole yhtään kauppaa tai muutakaan näkyvää liiketoimintaa, asukkaat ovat järjestään hyvin tummia. Etninen tausta ja ulkoilmaelämä näyttävät täälläkin korreloivan vaatimattoman elintason kanssa. Liekö kyse köyhyydestä vai perinteestä, Annikki pohtii nähdessään, että pyykit on pyykkinarulle ripustamisen sijasta säännönmukaisesti huiskittu pihapuiden oksille kuivumaan. 

Kirkonkylissä huonokuntoisten mökkien joukossa alkaa olla enemmän kauniisti maalattuja taloja ja tienvartta reunustavat kukkivat omenapuut. Sähkötolpissa olevissa kattohaikaroiden pesissä on jo haudonta käynnissä.

Peloilla ja kosteikoissa näkyy kattohaikaroiden lisäksi jalo- ja harmaahaikaroita. Peltojen yllä ja puidenlatvoissa on myös hiiri- ja tuulihaukkoja vaanimassa saalista. Illan alkaessa hämärtää, metsänreunoista tulee myös kauriita ruokailemaan orastaville viljapelloille. 

Päivän ajelun jälkeen Susivuoret saapuvat Pécsin kaupunkiin, joka sai reilu viisitoista vuotta sitten UNESCOn kaupunkien rauhanpalkinnon suvaitsevaisuudestaan vähemmistöjä ja Balkanin sodan pakolaisia kohtaan. Onkohan Pécs saanut pitää palkintonsa vai onko se liittynyt Unkarin ksenofobisen nykypolitikan kannattajiin?

Ei kommentteja: