14. päivä: Pääsiäislauantai Marathin uimarannalla ja Agia Triadan luostarissa - Χριστός Ανέστη

Viimeisen lomapäivänsä Kreetalla Susivuoret viettävät kotinurkilla Akrotirin niemellä. Eivät he olisivatkaan voineet lähteä seikkailemaan yhtään kauemmaksi sillä niin hidasta on heidän liikkeelle lähtönsä lauantaina. Talon isäntä on varmaan  peltotöistä palatessaan huomannut, että Susivuorten auto on edelleen  pihassa ja tulee tervehtimään Annikkia ja Vilhoa. Kreetalaisiin hyviin tapoihin ja vieraanvaraisuuteen tuntuu kuuluvan se, että matkailijoita kohdellaan kuin kaukomailta kyläilemään tulleita sukulaisia ja ystäviä. Onneksi emme olleet aloittaneet vielä pakkausta huomista paluumatkaa varten, Annikki huokaa mielessään isännän kiitellessä Susivuoria siitä, että he tulleet lomailemaan juuri hänen taloonsa. Tuskin kreetalaiset kiitokset olisivat jääneet saamatta vaikka isäntä olisi nähnyt minkälainen hirmumyrsky on käynnissä kun Susivuoret valmistautuvat kotimatkaan. Pusseja ja nyssyköitä tuppaa silloin olemaan ympäriinsä, samoin sekalainen valikoima elintarvikkeita ja juomia, jotka  on  syötävä ja juotava loppuun pakkauksen lomassa. Toki Susivuoret aina siivoavat lopuksi jälkensä ja panevat huonekalut, astiat ja mahdolliset koriste-esineet alkuperäisille paikoilleen.

Kun Annikki ja Vilho pääsevät vihdoin liikkeelle, päivä on jo pitkällä. Yön viileydestä ei ole enää merkkiäkään ja aurinko porottaa korkealla pilvettömällä taivaalla. Lämpömittari näyttää 23 astetta ja  tuulensuojassa on suorastaan kuuma. Susivuoret käyvät ensin parin kilometrin päässä Seitan Limaniassa, jossa kiemurainen, vierinkivien reunustama tie laskeutuu jyrkästi mertenrantaan. Noin kymmenen auton parkkipaikka on tosiaan alle sadan metrin päässä turkoosina läikähtelevästä merestä ja valkoisesta rantahiekasta. Harmi vaan, että se sata metriä pienelle uimarannalle tarkoittaa laskeutumista rosoisten kallioiden väliseen  lahdelmaan erittäin hankalakulkuista, jyrkkää rinnepolkua pitkin.

Susivuoret palaavat talolleen täydentämään rantavarusteitaan ja ajavat sitten Marathiin, jossa rannalle pääsee helpommin kuin Seitanissa. Marathin ranta ei ole yhtä kuvauksellisen kaunis kuin Seitanin kalliot mutta sielläkin on valkoista hiekkaa ja kirkasta vettä. Päivä on tosiaan kuuma mutta Annikista merivesi on niin viileää, että hän tyytyy kahlailemaan rantavedessä. Vilho sen sijaan snorkkeloi kauemmaksikin doradoja jahtaamaan.

Nautittuaan tarpeekseen, eli noin tunnin verran huhtikuisesta rantalomastaan,  Annikki ja Vilho hyppäävät taas autoonsa, joka on tankattava ennen sen huomista palauttamista. Bensiini on Kreikassa selvästi kalliimpaa kuin Suomessa ja huoltamoiden hinnoissa on suuria eroja. Pihit Susivuoret ajavat Soudassa olevalla huoltamolla, jossa on Akrotíri-niemen halvin bensiini. Muutaman kilometrin matka Marathista Soudaan vie NATOn laivastotukikohdan ohi Sternesiin, josta on komea näköala Soudan lahdelle ja siellä olevalle saarelle 1500-luvulla rakennettuine  linnakkeineen. Lahden etelärannalla olevassa matkustajasatamassa näkyy Ateenaan menevän reittilaivan lisäksi sitä ainakin neljä kertaa suurempi risteilyalus.

Soudassa tien varressa on artisokkamiehen lisäksi pari uutta kauppiasta. Myynnissä olevista puuhiilisäkeistä päätelleen tänään saarella grillataan. Pääsiäisen  kunniaksi grilleissä paistuu varmaankin lammasta. Annikki nimittäin näki eilen kokonaisen lampaanruhon roikkuvan lihakoukussa erään talon pihalla ja kaupan lihatiskillä oli myynnissä kokonaisia lampaanpäitä. Artisokkasäkeistä Annikille taas muistuu mieleen se,  että hänellä on edelleenkin käyttämättä latva-artisokat, jotka hän osti pari päivää sitten. Niiden keittäminen ja voisulan tekeminen on onneksi helppo homma. Sen Annikki oppi pari kuukautta sitten Susivuorten matkalla Parmassa, jossa valmisti ensi kerran itse ruokaa latva-artisokasta.

Ennen kuin Annikki ja Vilho menevät kokkaamaan ja pakkaamaan, he käväisevät  parin kilometrin päässä talostaan sijaitsevassa luostarissa. Agia Triadan eli Pyhän Kolminaisuuden luostarin perustivat 1600-luvulla venetsialaiset Zangarolin veljekset ja siksi luostari tunnetaan myös nimellä  Moní Agías Triádas Tzagkarólon.  Kiipeämällä portaat ylös kelloportille, Annikki ja Vilho pääsevät luostarin sisäpihalle. Siellä leijuu aivan uskomattoman ihana tuoksu: luostarikirkon edessä olevat appelsiinipuut ovat täydessä kukassa!

Kirkon lattialle on ripoteltu appelsiinipuun lehtiä ja ikonien edessä tuoksuvat mehiläisvahakynttilät.  Katosta roikkuu suuria koristeellisia pääsiäismunia ja myös ikonostaasissa on lisäkoristeita pääsiäisen kunniaksi. Kirkko on tyhjä mutta myöhemmin luostarit munkit varmaan kokoontuvat sinne pääsiäisyön messuun. Luostarin kissat, joita Annikki laskee olevan ainakin yhdeksän, lepäilevät ilta-auringossa luostaripihassa.

Moní Agías Triádas 

Susivuoret piipahtavat vielä luostarin myymälässä, jossa on yllättävän suuri valikoima paikallisia tuotteita kuten mm. viiniä, oliiviöljyä, mausteita ja saippuoita. Holvien uumenissa on näytteillä oliiviöljyn puristin ja joukko maataloustyökaluja ja muuta vanhaa tavaraa. Perällä on pieni baaritiski, jolle on katettu maistiaisia luostarin oliiviöljystä, hunajasta ja balsamiviinietikasta. Appelsiinibalsamico on Annikista todella hyvää ja hän ostaakin sitä pienen pullollisen kotiin vietäväksi. Susivuoret kieltäytyvät kohteliaasti viinimaistiaisista ja valitsevat pelkästään intuitioonsa luottaen pullollisen luostarin valkoviiniä. Heidän ihmetellessä sen tehdyn Trebbiano-rypäleestä,  myymälää hoitava nuori nainen kertoo, että luostarin perustaneet munkit toivat Trebbianon Italiasta mukanaan. Ostoksia maksaessa Annikki vitsailee Susivuorten tulleen luostariin mutta päätyneen kauppakeskukseen. Ostospussiin on nimittäin  balsamicon ja valkoviinin lisäksi kertynyt oliiveja sekä pienet pullolliset ouzoa ja tsigoudaa. Kreetalaisen ouzon eli anisviinan Annikki otti lähinnä siksi, että se on pakattu pahvilieriöön, jossa on nätti aasin kuva. Vilho taas halusi tsigoudaa eli paikallista pontikkaa ties mistä syystä.

Matkatavaroiden ja tuliaisten pakkaus sekä jääkaapin tyhjennys sujuu tällä kertaa ilman sen suurempaa hyrskynmyrskyä ja Susivuoret voivat istua terassilla katsomassa kuinka aurinko laskee Chanían lahteen. Kylältä kuuluu kirkonkellon soittoa ja muita pääsiäisen vieton ääniä.  Kirkas ilta viilenee nopeasti ja taivaalle syttyvät tähdet. Vuorokauden vaihtuessa kirkolla alkaa ilotulitus: Χριστός Ανέστη eli Kristus on ylösnoussut!