Hae tästä blogista

torstai 6. huhtikuuta 2017

1. päivä: Aika on rajallista, Kreetallakin

Annikkia vähän nolottaa kun ei osaa sanoa isäntäväelle kuin “αντίο” eli “näkemiin” heidän toivottaessa hyvää lomaa luovutettuaan talon avaimet Susivuorille. Annikin kirjahyllyssä kreikan matkailusanasto on kerännyt pölyä jo parikymmentä vuotta mutta kun sitä olisi vihdoinkin tarvittu, hän on tuskin avannut kirjaa. Sama kohtalo oli myös Vilhon ystävän tuomalla pinolla Kreetan matka- ja luonto-oppaita. Se, että  Annikki vain selasi matkaoppaat nopeasti läpi ei tosin ole suuri vahinko; ei niissä kerrottu mitään sellaista, mitä Annikki ei olisi tiennyt ennestään tai jota ei saisi helposti selville internetistä. Sen sijaan kasvi- ja lintukirjoihin olisi voinut tutustua vähän perusteellisemmin. Susivuorten Kreetan matka vain osui sellaiseen elämänvaiheeseen, ettei Annikilta riittänyt Susivuorille ennen tyypillisiin, huolellisiin ennakkovalmisteluihin energiaa eikä aikaa.

Aika. Sitä ei todellakaan ole loputtomasti jäljellä vaikka Annikki kaikkien nuorten lailla vuosikymmenet sitten niin ajattelikin. Kummisedän kuolema, omien ja Vilhon vanhempien vääjäämätön vanheneminen ja haurastuminen, oman terveyden heikkeneminen. Kaikki tämä saa Annikin haikeaksi mutta samalla päättäväiseksi. Henkilökohtaisesta talouskriisistä välittämättä nyt on pyrittävä tekemään ja näkemään kaikki se, jonka on aina aikonut tehdä ja nähdä.

Ajan rajallisuus oli Annikin mielessä silloinkin kun hän Susivuorten Kreetan matkaa edeltävänä päivänä tapasi pitkästä aikaa hyvän ystävänsä. Olisi ollut mieletöntä lähteä viimeinkin Kreikkaan ilman, että Annikki olisi kertonut siitä  ystävälleen. Olihan tämä Kreetan ja sen minolaiseksi nimetyn kulttuurin asiantuntija, jonka väitöskirjatutkimusta arvostetaan niin Kreikassa kuin uudella mantereellakin.  Annikki ja Lena eivät kuitenkaan puhu nyt arkeologiasta ja muinaismuistoista vaan unohtumattomista matkakokemuksistaan. Yli 80-vuotiaan Lenan  vauhdikkaimmat  muistot ovat menneeltä vuosituhannelta ja hän sanookin, ettei enää aio matkustaa reppu selässään minnekään. Annikki hapuilee lautasliinaa kostuvien silmiensä peitoksi Lenan sanoessa “Sano terveisiä Kreetalle”.

Ei kommentteja: