Hiirihaukkojen saattelemina Susivuoret laskeutuvat Faistoksen kukkulalta takaisin Messarán laaksoon. Muutaman kilometrin ajettuaan he löytävät Gortynin arkeologisen alueen luona olevan parkkipaikan. Siellä on muutama auto muttei ainuttakaan turistibussia. Annikki ja Vilho saavat kiertää Gortynin rauniot keskenään.
Gortynissa on ollut asutusta jo neoliittisella ajalta lähtien ja se oli tärkeä kaupunki aina 700-luvun lopulla tapahtuneeseen suureen maanjäristykseen asti. Sen mitä Gortynista oli 800-luvulla jäljellä, tuhosivat arabivalloittajat vuonna 824. Vanhin nyt nähtävissä oleva rakenne on kolmisentuhatta vuotta vanha doorilaisten linnoitettu akropolis ja uusin varhaisbysanttilainen Pyhän Tituksen basilika. Alueelta on löydetty myös myöhäisminolaisen huvilan ja temppelin rauniot mutta niitä ei ole Annikin lippukassalta saamaan karttaan merkitty.
Annikki ja Vilho kiertävät ensin akropoliin ja siellä olevan Odeionin. Puoliympyrän muotoinen Odeion oli alunperin buleuterio, jonka roomalaiset ovat muuttaneet teatteriksi. Alkuperäisen buleuterion kiviin oli hakattu Euroopan vanhin säilynyt lakiteksti. Gortynin lait kirjoitettiin kreikan doorilaisella murteella noin vuonna 460 e.a.a.
Akropoliin takana on suuri plataanipuu, johon kiinnitetty kyltti ilmeisesti kertoo sen olevan samainen puu, jonka juurella Zeus vehtasi Europan kanssa. Kreikkalaisten ylijumala Zeus on mytologian mukaan syntynyt ja kasvanut Kreetalla ja kotisaari on ollut ylijumalan muutaman muunkin syrjähypyn tapahtumapaikka.
Katsottuaan aidatun katoksen, jonka suojissa on tusinan verran roomalaisia patsaita, Annikki suunnistaa karttansa avulla tien toiselle puolelle. Siellä ikivanhojen, käppyräisten oliivipuiden keskellä kulkee lammaspolku, jota seuraten Susivuoret löytävät kahden kreikkalaisen temppelin rauniot ja roomalaisen nymfaionin. Oliivilehdossakin maasta pilkistää sieltä täältä pylväänpätkiä ja marmorinkappaleita. Ilmeisesti Gortyn on ollut suuri kaupunki, josta on kaivettu esiin vain murto-osa.
Praetoriumilla Annikki livahtaa aidan raosta tutkimaan tarkemmin tätä roomalaisen preettorin hallintopaikkaa. Alueelle ei ole varsinaisesti kielletty menemästä mutta ilmeisesti tarkoitus on, että siellä vieraillaan vain oppaan seurassa. Annikki ei ole kiinnostunut tilailemaan mitään monen tunnin opastuksia ja tuskin sellainen olisi ihan helposti järjestynytkään. Kaukana parkkipaikasta ja lippukassasta olevilla raunioilla ei selvästikään käy kovinkaan moni turisti ja Annikki ja Vilho saavat rauhassa hortoilla alueella keskenään ilman opasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti