Kahdeksan aikaan lauantaiaamuna Annikki herää muezzinin rukouskutsua muistuttavaan meteliin. Ääni taitaa tulla läheisen ortodiksikappelin kovaäänisistä eikä minareetista tai katukaupustelijan auton katolta. Annikki ei kutsuun vastaa vaan jää vetelehtimään vuoteeseen aina puoleen päivään saakka. Silloin alkaa olla kiire päästä liikkeelle jos aikoo tänään katsella muutakin kuin pikkulintuja kotipihan viinitarhassa.
Reppunsa lisäksi Annikki kantaa autoon pussilliset tyhjiä lasi- ja muovipulloja ja peltitölkkejä. Ne päätyisivät siniseen jäteastiaan sopivassa paikassa jossain ajomatkan varrella. Sekäjätepussin Annikki kiikuttaa kotikujalla olevaan vihreään jäteastiaan viskattuaan osan biojätteistä kanojen nokittavaksi.
Hyvin pian kotikylä Patsidesista kaakkoon mentäessä alkaa Kreetan varsinainen viinialue. Suomessakin tunnetun Boutarin lisäksi moni muukin viinitalo mainostaa Arcalochorioon menevän tien varressa viininmaistelukierroksia. Viinille tunnetusti persot Susivuoret eivät kuitenkaan ole nyt kiinnostuneita viininjuonnista vaan halajavat edessäpäin siintäville vuorille.
Parin pikkukylän läpi kiemurtelevilla teillä aikansa seikkailtuaan, Vilho pysäyttää auton lammastarhaan johtavan kärrypolun varten. Päivä on jo niin pitkällä, ettei ole aikaa etsiä varsinaisia retkeilyreittejä vaan kävelylle on lähdettävä heti kun siihen sopivalta vaikuttava paikka löytyy. Kuljettuaan vähän matkaa hiekkatietä pitkin, Susivuoret alkavat seurata aidatun oliivitarhan takaa ylös rinteeseen menevää polkua. Kapealla lammaspolulla saa olla tarkkana, ettei revi itseään ja vaatteitaan piikkisiin varpuihin ja pensaisiin. Neljän valtavankokoisen hanhikorppikotkan alkaessa kierrellä taivaalla, Annikkia alkaa arveluttaa se, pääseekö hän kukkulalta ehjänä takaisin laaksoon.
Pienen etelärannikolle avautuvien maisemien ihailuun käytetyn tauon jälkeen Annikki onnistuu kuin onnistuukin laskeutumaan kivistä rinnettä kompastumatta vaikka säpsähtääkin pari kertaa jalkojensa juuressa vilisteleviä liskoja. Pieni puro on täynnä pikkuruisia mustia nuijapäitä joten sammakkokin voidaan kirjata päivän havaintolistaan. Paluumatkalla autolle Annikki ottaa kuvia sinisenä, punaisena ja keltaisena kukkivista pienistä iiriksista, orkideoista ja lukuisista muista toistaiseksi tunnistamattomiksi jäävistä kasveista. Tien laidassa on mm. kukkivien omenapuiden lisäksi tillin näköisiä kasveja, jotka kasvavat Vilhoakin korkeammiksi.
Sen verran väkevä kevään kasviloisto on, että asunnolle päästyä Annikin on kaivettava matka-apteekistaan antihistamiinit esiin. Onneksi hän ei ole kovin pahasti siitepölylle allerginen vaan heinänuha oireet katoavat yhdellä tabletilla ja retsinalasillisella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti