Vaikkei ole itsekään toipunut Betoni-Evansin aiheuttamasta järkytyksestä, Annikki hoputtaa Vilhoa kohti uusia pettymyksiä minolaisilla raunioilla. Päivän retkikohde kun on Faistos Kreetan etelärannikon tuntumassa. Sinne päästäkseen Susivuorten on ajettava pohjoiseen Heraklionin ohittavalle pikatielle. Siltä pääsee Messarán tasangolle johtavalle tielle. Keskiviikkona aamupäivällä tiellä on vähän liikennettä. Kreikkalaiset tuntuvat suosivan ohitustilanteita, joissa on kolme, neljä autoa rinnan mutta muuten liikennekulttuuri tuntuu Annikista sangen maltilliselta. Road ragea eikä turhaa torvien soittelua ei esiinny.
Tien alkaessa kiemurrella ylös vuorenrinnettä, Vilho siirtyy ryömintäkaistalle. Susivuorille ei ole kiirettä kaahata täyttä vauhtia shikaaneihin vaan he katselevat mahdollisuuksien mukaan komeita maisemia alas tasangolle ja Psiloritis- eli Ida-vuoren suuntaan. Sitten päästään Agia Varvaraan. Se on vilkas kylä tai melkeinpä pikkukaupunki, jossa liikenneruuhkan aiheuttajia ovat pick-upit ja pienet traktorit.
Knossoksen lailla Faistokseen on hyvät opasteet mutta Vilho ei tahdo uskoa, että parinkymmenen auton parkkipaikka on se, jonne auto pitäisi jättää halutessaan vierailla minolaisella palatsinraunioilla. Annikki komentaa Vilhon pysäköimään auton sisäänkäynnin lähellä olevaan parkkiin. On nimittäin turha kuvitella, että täällä olisi joku iso pysäköintialue Faistokseen sankoin joukoin tungeksivia turisteja varten. Annikille on tullut selväksi, että Knossos on Kreetan matkailukaanonissa se arkeologinen kohde, jonka turistin on nähtävä ja loput minolaiset, kreikkalaiset ja roomalaiset rauniot ovat auki vain yli-innokkaita susivuorelaisia ja tympääntyneitä leirikoululaisia varten.
Muinaisen Faistoksen raunioilla ei tosiaankaan ole tungosta. Bussillinen ranskalaisia koululaisia ainostaan vilkaisee muutamaa kivikasaa ennen kuin jää pieninä ryhminä vetelehtimään keskusaukion laidalle. Italialaisen luokan opettaja yrittää aluksi luennoida jotain paikan esi- ja protohistoriasta ja historiasta mutta pian kaikki italialaisteinitkin puivat kännykät kourassa omia, täysin nykyhetkeen sidottuja juttujaan parituhatta vuotta sitten sortuneiden rakennusten raunioilla.
Annikki on niin vanha, että häntä minolaisrauniot kiinnostavat. Oletetun palatsin propylaiaan johtava leveä portaikko on hänestä upea. Myös pithoksia eli jättikokoisia säilytysruukkuja täynnä olevat huoneet ovat kiinnostavia. Parasta muinaisessa Faistoksessa on kuitenkin se, että että paikan tutkineet italialaiset arkeologit Federico Halbherr, Luigi Pernier ja Doro Levi eivät ole ryhtyneet tekemään minkäänlaisia rekonstruktioita eivätkä kertomaan prinsessasatuja. Enigmaattisesta Faistoksen kiekosta on esillä vain kuva, jonka esittelyteksti kertoo, ettei tähän halkaisijaltaan parikymmensenttiseen savikiekkoon leimattua kuvakirjoitusta ole pystytty avaamaan. Benkkuhan olisi vastaavanlaisen löydön tehtyään julistanut, että nyt meillä on asiakirja kuningas Minoksen tilaaman palatsin rakentamista tai ainakin kuitti kuningattaren kylpyläkäynnistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti