Vahva viinan löyhähdys hyökyy kohti Annikkia tämän astuessa lentokenttäbussiin. Niinpä tietysti! Onhan vuorokauden ympäri kulkeva linja 615 “yöbussi”, jolla sopii palailla pitkän baarikierroksen päätteeksi kämpille lähiöön. Annikin omista yöbussimatkoista on ainakin sata vuotta aikaa ja hän toteaa tyytyväisenä, että meno on niistä ajoista rauhoittunut. Nyt kello neljältä sunnuntaiaamuna baareista palaavat nuoret räpläävät kännyköitään eivätkä aiheuta häiriötä kanssamatkustajilleen.
***
Annikki on siis aamuyöllä matkalla lentokentälle. Hän ei ole suinkaan päättämässä hilpeää lauantaita vaan on jo heräämässä sunnuntaiaamuun. Annikin nuokkuessa bussin keskisillalla matkalaukkuaan puristaen, sisään tunkee nuoripari lastenvaunuineen. Tähän aikaan vuorokaudesta? Koska matkatavaroita ei ole nimeksikään, nuori perhe on varmaan menossa sukulaisiin pohjoiseen, Annikki päättelee. Hän seuraa ihaillen nuorta äitiä ja isää, jotka hillitysti, tehokkaasti ja samalla esikoistaan hellästi rauhoitellen ratkaisevat käytettyinä ostettujen vaunujen lukituksessa ilmenneen ongelman. Ihan turha väittää, että olisi vetelän nuorison vika, että maassamme vallitsee taloudellinen ja henkinen lama.
Annikki ei piittaa henkilökohtaisesta lamastaan vaan on monen vuoden viivyttelyn päätteeksi vihdoinkin hankkinut Susivuorille lentoliput Kreikkaan. Tulee olemaan kiinnostavaa nähdä miten nuoriso käyttäytyy edelleen talouskriisinsä kanssa kamppailevasta maassa.
On muuten aika erikoista, etteivät Annikki ja Vilho ole koskaan käyneet Kreikassa vaikka ovat kiertäneet kymmenillä antiikin Kreikan kohteilla ympäri Megálē Hellásia eli Magna Graeciaa. Nyt Annikki onnistui löytämään halvan, suoran lennon Kreetalle, jossa kesän kuumin turistikausi ei ole vielä alkanut.
Annikin ja Vilhon paikat lentokoneessa ovat ensimmäisellä rivillä ja siinä istuessaan Annikki seuraa peremmälle koneeseen meneviä kanssamatkustajia. Susivuorten matkaseurana tavallisesti olevien eläkeläisten lisäksi joukossa on useita perheitä alle kouluikäisine lapsineen. Annikki ei kauaa ehdi pohtia sitä, mikä houkuttelee kenetkin Kreetalle huhtikuun alussa, jolloin merivesi on liian kylmää uimiseen. Hän alkaa torkahdella heti kun kone nousee harmaaseen pilvimassaan.
***
Kreeta lähestyttäessä Annikki alkaa Vilhon lailla kurkkia ikkunasta nähdäkseen lukuisia muodostaan tunnistettavia saaria. Viimeisin niistä on Thíra eli Santorini, joka on alle 200 kilometrin päässä Kreetasta. Kreeta kohoaa merestä muita saaria korkeammalle ja sen lumiset vuorenhuiput loistavat auringossa kauaksi. Ennen laskeutumistaan kone kiertää Chanían kaupungin edustalla olevan maastoltaan karun niemen ja muutaman minuutin päästä Annikki astuu ensimmäistä kertaa elämässään Kreikan maaperälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti